Suunnilleen viikko sitten kävelin kuvaamaan pienen kyläkirkon lähistöllä olevaa itsekaivettua vesikuoppaa. Kuopan reunalle käveli kaksi nuorta tyttöä, joista toinen heitti sandaalinsa jalasta ja laskeutui kuoppaan nostamaan pullokurpitsan puolikkaalla vettä ämpäriin. Kyselin vedestä, ja tyttö kertoi hakevansa perheen käyttövettä kuopasta. Juomavedeksi he koettavat hankkia puhtaampaa.
Olimme hiljentäneet vauhtia muillakin kylillä kuiviin jokiin kaivettujen vesikuoppien kohdalla. "Joskus veden ollessa vähissä nämä perheiden omat kuopat ovat johtaneet jopa ihmishenkien menetyksiin, jos joku on mennyt ottamaan vettä toisten kuopista", kertoi yksi mukanamme matkustaneista miehistä. Luulen, että vesi, jota saavat kuopista on vuosien aikana saattanut aiheuttaa vielä enemmän ihmishenkien menetyksiä.
Millaista huolta pidämme omasta vedestämme Suomessa? Uskotko, että siitä on tulossa vielä Suomen tärkein vientituote, joka tuottaa enemmän, kuin kaikki kaivokset yhteensä? Sitä ei olisi varaa liata, saastunelle vedelle tuskin löytyy markkinoita.
Kirjoitin aiheesta kesällä jutun harrasteblogissani. Tänään huomasin Yle uutisissa artikkelin puhtaan veden tärkeydestä.
Puhdasta vettä ei ole kaikilla. Meillä, joilla sitä on, siitä kannattaa pitää huolta vaikka vain siksi, että sitä on niin paljon mukavampi juoda.
Puhdasta vettä ei ole kaikilla. Meillä, joilla sitä on, siitä kannattaa pitää huolta vaikka vain siksi, että sitä on niin paljon mukavampi juoda.
 |
| Rachael laskeutui kuoppaan vedenhakuun |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti