15.11. sai kyyhky pensaaseen keittiön ikkunan alle pesän valmiksi ja samana iltapäivänä muni siihen yhden munan. Hän hautoi hartaudella. Itsenäisyyspäivänä alkoi pesässä näkyä liikettä ja tänään jo kurkittiin yli laidan. Adventin lapsi tämäkin.
tiistai 16. joulukuuta 2014
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
Luonto juhlistaa joulua
Joulun aika ei oikeastaan näy kaupungilla juurikaan. Muutamassa kaupassa on muovinen kuusi koristeltu liikkeen saamilla joulukorteilla, autokorjaamon ikkunassa on jouluvalot. Aika vähän, jos vertaa melkein minne tahansa.
Mutta sen sijaan joulupuut - liekkipuut - alkavat kukkia. Yksi pihamme haukoista näyttää löytäneen vakiooksansa naapurin liekkipuun latvuksesta. Liekkipuiden kukinnasta monet ystävämme alkavat tuntea joulun olevan lähellä. Paljon muutakin punaista löytyi pihastamme. Luonto julistaa jo lähestyvää joulua.
lauantai 13. joulukuuta 2014
Mangovarkaissa
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
löytöjä
Hätäinen puhelu lapsen koulukaveritla: "Äiti ei annan pitää tätä, ottakaa se tai muuten se heitetään tielle". Ja niin kissa "Barcelona" muutti meille. Samoin kävi pienelle koiralle, jonka häntää ja selkää oli poltettu ja joka oli löytänyt tiensä koulun asunotolaan "täällä ei saa pitää lemmikkejä, se heitetään portin taakse", ja "Chelcea" myös muutti meille. Aika lailla enemmistö eläimistämme omaa tällaisen tarinan, mutta suinkaan kaikkia ei ole nimetty jalkapallojoukkueiden mukaan.
maanantai 8. joulukuuta 2014
Kuuta kuvaamassa
Täysikuu nousi kukkulan takaa. Lepakot olivat iltalennollaan, herättäen toiveita, että saisin hyvällä tuurilla yhdenkään kuvattua kuun valoa vasten. Nopeita ja taitavia lentäjiä olivat!
lauantai 6. joulukuuta 2014
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Psuh
maanantai 1. joulukuuta 2014
Aasi ja adventti
Ensimmäinen adventti ja yksi kynttilä pöydällä.
Tänään pohdiskelin aaseja, joista toisella ratsasti Jeesus ennen syntymäänsä ja toisella aikuisena. Hoosianna!
Tansaniassa olen oppinut ymmärtämään, että tämä jälkimmäinen oli yksi Jeesuksen ihmeistä. "Teistä jokainen tietää, että jos yrität ratsastaa totuttamattomalla aasilla, se ei onnistu, siihen kuolee." opetti palmusunnuntain saarnaaja muutama vuosi sitten.
Näillä Jeesuksen aaseilla on vahva viesti tänäkin päivänä.
Kirkon keskeinen viesti, Jeesus Kristus, on ennenkin matkannut aasin selässä, ja ihmisten tuli vain sietää se, vaikka olisivat kuninkaalle mieluummin suoneet muuta. Miksi siis ei tänäänkin.
Ei ole mikään syy lähteä kirkosta, vaikka kuka milloinkin meistä seurakuntien työntekijöistä ja vastuunkantajista muistuttaisikin aasia, vaikkapa erilaisen mielipiteen vuoksi.
Kristus on kulkenut aasinkin selässä!
Tiesitkö muuten, aasin selässä on risti. Täällä kerrotaan tarinaa, että aasi kantoi jossain vaiheessa Jeesuksen ristiä, josta merkki jäi selkään.
perjantai 14. marraskuuta 2014
Klaus - the scorpion
Olen jo noin kahdeksan
vuotta kopistellut kenkiäni erilaisten vipeltäjien varalta, kun joku tuttavamme
siihen kehoitti Tansaniaan muuttaessamme. Eilen aamulla kävi ilmi, ettei kopistelu
ole ollut turhaa, kun kengästä tipahti eteisen lattialle skorpioni.
Skorppari sai nimen Klaus
ja asuu nyt teepurkissa.
Kenkien kopistelu on ihan
hyvä käytäntö täällä, mutta se jää päälle. Kopistelin kengät myös Suomessa
käydessäni ja varmaan talossa jos toisessa ajateltiin, että kippasin kengistä
hiekat heidän eteiseen.
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Isänpäivänä
On hienoa olla isä! Ja olla edelleen myös lapsi, jolla on hyvä isä. Tänään lähdimme isänpäiväajelulle kaupungissa toimivien järjestöjen joulumarkkinoille ja söimme hyvän lounaan Victoriajärven rannalla sukumarumpujen kumistessa markkina-alueelta. Hieno päivä lasten ja vaimon hyvässä seurassa!
Hyvää Isänpäivää!
maanantai 3. marraskuuta 2014
Robin Hoodit
Kun menen tansanialaiselle torille, on paljon mahdollista, että ananaksesta pyydetään 3000 shillinkiä. Kun pienituloinen paikallinen tulee ostoksille, samankokoisesta ananaksesta pyydetään ehkä vain 1000 shillinkiä. Vaatekauppias kertoo minulle käytettyjen housujen maksavan 20 000 shillinkiä, ja pienituloinen paikallinen saa ne 6000 shillingillä. Onko tämä oikein?
Pohjalla on aika oikeudenmukainen ajatus. Minun eurooppalaisena oletetaan olevan rikas, maksan siis enemmän, kuin köyhä ja sen pienmyyjän kate pysyy edelleen kohtuullisena.
Suomessa on progressiivinen verotus, jossa verot määräytyvät jonkin verran sen mukaan, minkä verran ihminen tienaa. Siitä huolimatta tuloerot kasvavat. Keskimäärin suomalainen tienaa noin 3200 euroa kuukaudessa. Osa tienaa tämän moninkertaisesti, osa vain murto-osan.
Entäpä jos joku rohkea kauppias aloittaisikin Suomessa progressiivisen hinnoittelun. Tuotteiden hinta määräytyisi sen mukaan, mitä ihminen tienaa. (tämä on ajatusleikki, eikä meidän tarvitse miettiä nyt, miten asia käytännössä järjestettäisiin). Kaupan kate otettaisiin varakkaimmilta ja köyhemmät pystyisivät osallistumaan samanlaiseen elintasoon, kuin rikkaammat. Eikö heilläkin olisi siihen oikeus, vaikka ei olekaan mahdollisuutta?Tai entä terveyspalvelut?
On hyvä muistaa, että hinnoittelumme on jo progressiivine, mutta vastakkaisella tavalla. Jos maitopurkki maksaa keskituloa 3200 euroa tienaavalle 1 euron, vastaa hinta 1600 euroa tienaavalle 2 euroa ja 6400 tienaavalle 0,5 euroa.
Robin Hood –toimintaa, "otetaan rikkailta ja annetaan köyhille", harjoittavat monet lähetys- ja auttamisjärjestöt useissa kehitysmaissa, joissa tuloerot voivat olla erittäin suuret, mutta esikuvastaan poiketen laillisin keinoin. Lennetään lentoja varakkaille yhtiöille normaalihinnoilla ja voitto käytetään köyhimpien ambulanssilentoihin. Kaupungin keskustan hienon hammasklinikan tuotolla hammaslääkärit kiertävät maaseutukylissä tekemässä hammashoitoja köyhimmille. Osittain samaa on sekin, kun tyttöjen koulutusta tuetaan upean ja kalliin järvenrantaravintolan voitoilla. Epäoikeudenmukaisessa maailmassa tarvitaan lisää tällaisia rohkeita Robin Hoodeja.
Pohjalla on aika oikeudenmukainen ajatus. Minun eurooppalaisena oletetaan olevan rikas, maksan siis enemmän, kuin köyhä ja sen pienmyyjän kate pysyy edelleen kohtuullisena.
Suomessa on progressiivinen verotus, jossa verot määräytyvät jonkin verran sen mukaan, minkä verran ihminen tienaa. Siitä huolimatta tuloerot kasvavat. Keskimäärin suomalainen tienaa noin 3200 euroa kuukaudessa. Osa tienaa tämän moninkertaisesti, osa vain murto-osan.
Entäpä jos joku rohkea kauppias aloittaisikin Suomessa progressiivisen hinnoittelun. Tuotteiden hinta määräytyisi sen mukaan, mitä ihminen tienaa. (tämä on ajatusleikki, eikä meidän tarvitse miettiä nyt, miten asia käytännössä järjestettäisiin). Kaupan kate otettaisiin varakkaimmilta ja köyhemmät pystyisivät osallistumaan samanlaiseen elintasoon, kuin rikkaammat. Eikö heilläkin olisi siihen oikeus, vaikka ei olekaan mahdollisuutta?Tai entä terveyspalvelut?
On hyvä muistaa, että hinnoittelumme on jo progressiivine, mutta vastakkaisella tavalla. Jos maitopurkki maksaa keskituloa 3200 euroa tienaavalle 1 euron, vastaa hinta 1600 euroa tienaavalle 2 euroa ja 6400 tienaavalle 0,5 euroa.
Robin Hood –toimintaa, "otetaan rikkailta ja annetaan köyhille", harjoittavat monet lähetys- ja auttamisjärjestöt useissa kehitysmaissa, joissa tuloerot voivat olla erittäin suuret, mutta esikuvastaan poiketen laillisin keinoin. Lennetään lentoja varakkaille yhtiöille normaalihinnoilla ja voitto käytetään köyhimpien ambulanssilentoihin. Kaupungin keskustan hienon hammasklinikan tuotolla hammaslääkärit kiertävät maaseutukylissä tekemässä hammashoitoja köyhimmille. Osittain samaa on sekin, kun tyttöjen koulutusta tuetaan upean ja kalliin järvenrantaravintolan voitoilla. Epäoikeudenmukaisessa maailmassa tarvitaan lisää tällaisia rohkeita Robin Hoodeja.
perjantai 31. lokakuuta 2014
Korentoja kuvaamassa
tiistai 28. lokakuuta 2014
Pörriäisiä
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
Kiitokset stipendiaatilta
Domisian, Suomen Lähetysseuran stipendiaatti Victoriajärven Itäisestä hiippakunnasta pyysi välittämään kiitoksensa suomalaisille kristityille.
perjantai 24. lokakuuta 2014
Kristus ja Luther Reilun kaupan puuhamiehinä
Kirkon työntekijänä näin Reilun kaupan viikon loppupuollella voi huoleti kerskailla, että Luther ja Kristus aloittivat reilun kaupan.
Jeesus opetti muiden muassa, että
"minkä tahdotte teille tehtävän, tehkää se toisille". Jos siis haluat
saada oikeudenmukaista palkkaa itse, ole valmis maksamaan sitä myös muille.
Työmies on palkkansa ansainnut!
Luther tarttui hyvinkin voimakkaasti kaikkeen
epäreiluun kaupankäyntiin ja toisten petkuttamiseen pahimmillaan jopa lain
nimissä. Isokatekismuksen kymmenen käskyn selitykset ovat hyvinkin vahva opetus
oikeudenmukaisuudesta. Lutherin mukaan käskyille yhteistä on se, että niissä
kielletään pyrkimästä mihinkään, mikä on lähimmäiselle vahingoksi, ja
lähimmäisen on annettava pitää se, mitä hän omistaa. Toiseksi käskyt kehottavat
edistämään ja ylläpitämään kaikkea, mistä voi toiselle olla hyötyä ja apua.
Luther nosti erityisesti heikossa asemassa olevien, jotka ovat kyvyttömiä
puolustamaan omia etujaan, etujen ajamisen kristittyjen tekojen keskiöön.
Eikö siis voida ihan perustellusti
ajatella, että reilua kauppaa puuhasivat jo Jeesus ja Luther omina aikoinaan?
Varsinainen järjestelmä syntyi myöhemmin,
mutta sen alkuhetket olivat vahvasti sellaiset, miten Jeesuskin olisi toiminut.
Järjestelmähän alkoi siitä, kun hollantilaiset avustustyöntekijät kysyivät
kahvinviljelijöiltä "Millaista apua te itse haluaisitte" ja
viljelijät vastasivat "me haluaisimme, että saisimme palkkaa omasta
työstämme". (Kun Jeesus tapasi esim. sokean miehen, hän kysyi reilusti
"mitä haluat, että minä sinulle teen?" ja sokea vastasi
"haluaisin nähdä", ja niin tapahtui. Mark 10:46-52)
Tässä on kaikki syyt, miksi jokaisen
suomalaisen seurakunnan kannattaa suosia Reilua kauppaa, silloin ollaan ihan
luterilaisuuden ytimessä. Vuodessa on 52 hyvää viikkoa viettää Reilun kaupan
viikkoa!
(Lähteinä Lutherin 'Iso katekismus', Tuomo
Mannermaan 'Kaksi rakkautta' ja Raamattu. Kirjoitin aiheesta laajemmin kirjassani 'Reilusti tasan'.)
torstai 23. lokakuuta 2014
Termiittien ilta
Sateisen päivän iltana termiitit lähtivät lennolleen. Aamulla niiden siipiä oli kaikkialla. Mutta minne menivät itse termiitit?
maanantai 20. lokakuuta 2014
Kahvimarjoja poimimassa
Maatalousnäyttely. Paahtavaa aurinkoa, kovaa meteliä ja kuhinaa. Liekö sata erilaista maatalouteen liittyvää näytteilleasettajaa. Musiikkia asiakkaiden iloksi ja markkinatunnelman luomiseksi. On ”nanenane” (8.8.), Tansanian maanviljelijöiden juhlapäivä. Kiertelen vaimoni kanssa katselemassa tarjontaa. Tuolla voi puristaa auringonkukkaöljyä ja tällä taas jauhaa maissia. Eräässä kojussa on tietoiskuja kahvista ja teestä. Kojun edessä on taimia ja kysyn, voisinko ostaa. Kotimatkalle lähdemme mukanamme muutaman kahvi- ja teepensaan taimi.
Pari vuotta myöhemmin
lokakuussa sataa. Pölyt huuhtoutuvat pihan puista ja pensaista. Vajaa vuosi
sitten valkoisena kukkineen kahvipensaan oksilla loistaa nyt punaista. Pihan
ensimmäiset kahvimarjat alkavat kypsyä.
Ne ovat kuin kirsikoita. Otan kulhon ja kerään ensimmäiset omat kahvimarjat
talteen. Pensaassa on samanaikaisesti kypsiä ja raakoja marjoja, poiminta on
pakko tehdä käsin. Suurin osa marjoista on vielä vihreitä. Aivan kuin jokainen
oksa kypsyttäisi marjat omalla ajallaan.
Nämä pihan ensimmäiset
kahvit eivät ole ihan ensimmäiset kahvipavut, joiden kyspymistä pääsen
seuraamaan. Isäni oli nuorena kauppa-apulaisena löytänyt muutaman kokonaisen
kahvipavun kaupan kahvisäkin pohjalta ja saanut ne itselleen. Niistä versoi
kahvipensas, joka vuosien päästä alkoi tuottaa kahvimarjoja. Ne kahvimarjat
myytiin Pattijokisena kahvina lähetystyön hyväksi. Monessakohan talossa kasvaa
nykyisin tuosta idusta lähtenyt kahvipensas. Myös pattijokisia appelsiineja on
myyty lähetystyön hyväksi.
Kahvipapuja peittää paksu
punainen kuori, joka irtoaa vastapoimituista marjoista puristamalla. Tuota
pientä kulhollista puhdistaessa voin hyvin kuvitella, mikä työ on puhdistaa
vähänkään enemmän kahvia. Tämänkö vuoksi maailmalla niin useiden kahvitilojen
lapset eivät ennätä kouluun. Heidät otetaan apukäsiksi poimimaan ja
puhdistamaan kahvia, koulunkäynnin ja tulevaisuuden kustannuksella. On kaksi
eri asia auttaa vanhempiaan kodin askareissa,
kuin olla kokopäiväisenä lapsityöntekijänä. Muistan miehen, joka kertoi
vanhempiensa kuoltua AIDS:iin joutuneensa sukulaisensa kahvitilalle
työläiseksi. Ikää oli kertynyt alle kymmenen
vuotta.
Kahvin liian alhainen
hinta altistaa väärinkäytöksille. Tällä viikolla suomessa vietetään Reilun
kaupan viikkoa, jonka teemana on kahvi. Reilun kaupan tunnus kahvipaketin
kyljessä varmistaa, että viljelijä on saanut palkan työstään, lapset eivät tee
pakkotyötä tiloilla, viljely on hyväksi ympäristölle ja muutenkin kahvialueilla
elämä kulkee eteenpäin. Silti monet vielä epäröivät Reiluun kahviin vaihtamista.
Suomessa erilaisia Reilun kaupan kahvilaatuja on jo noin 200, joista rantuinkin
kahvinjuoja voi varmasti löytää mieleisensä. Olen viimeaikoina usein toistanut
lausetta: ”Oikeudenmukaisuus maistuu hyvälle”.
Kahvimarjojen kuoria kertyy
enemmän kuin varsinaisia papuja. Kilosta kypsiä kahvimarjoja ei tule
lähellekään kiloa kahvijauhetta. Huuhtaisen kuoritut pavut ja levitän ne
kuivumaan. Kahvitiloilla papuja joko
kuivataan kolme viikkoa auringossa tai ne liotetaan ja kuivataan. Luulen,
että kun pavut ovat kuivuneet ja vielä paahdan ne, mahtaa kilo olla muuttunut
varttikiloksi. Ainakin yksi asia on varma. Kilo valmista jauhettua kahvia kodissamme
kuluu paljon nopeammin, kuin sen valmistaminen on kaikkinensa kestänyt.
Keitän muutaman kupin
lähipaahtimon hyvää tummaa kahvia. Sitä maistellessa mietin taas uusin
ajatuksin, kuinka monet käsiparit onkaan tarvittu kahvin matkalla siemenestä
pensaaksi, pensaan oksilta puhtaiksi kahvipavuiksi ja lopulta valmiiksi
juomaksi kuppiini. Tuntuu pahalta, että kotimaassani tämän hienon juoman
halpuudesta kilpaillaan. Jokainen kupillinen kahvia tulisi nauttia, kuin lasi hienointa viiniä, niin paljon sen eteen nähdään vaivaa. Älä unohda niitä käsiä, jotka mahdollistavat kahvihetkemme.
Hyvää Reilun kaupan
viikkoa jokaiselle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)