Mikä on kirkko?

- Joko kuulit siitä talosta,
jossa on paljon erilaisia ovia?

Haluaisitko lähteä kurkkaamaan sisälle?

- En tiedä.
Minusta tuo paikka näyttää
vähän synkältä.

- No, tule ainakin ovelle katsomaan!

- En oikein tiedä.
Eikös tuonne kokoonnu
vähän sellainen erilainen väki..

..sellainen vähän vakavampi?

Minusta näyttää vähän
liian tummalta tuo homma.

- Tule nyt edes ovelta kurkkaamaan.

- No tullaan nyt sitten.

-Ohhoh!

Onpas siellä paljon valoa! 

Tuohan on risti?

-Jeps, on se.

Se näkyy aina ensimmäisenä!

- Mutta miksi niin paljon erilaisia ovia?

Eikö yksikin olisi riittänyt? 

-Tämän talon suunnittelija näki,

että on parempi olla erilaisia ovia,

jotta jokainen voisi löytää sisälle.
Oletko muuten huomannut,

että he kaikki ovat kauniita?

Heidät kaikki piirrettiin samalla kynällä,

mutta erilaisiksi.

Ymmärräthän,

Joku haluaa tulla kauniista paraatiovesta,

toinen iloisen värisestä pikkuovesta.

Joku mustasta ja virallisesta,

Joku toinen kaikista sateenkaaren väreistä.

Joku ei voi tulla kuin kellarinluukusta

ja joku toinen taas arvelee,

että pitkät ja korkeat portaat

vievät parhaiten perille.
Mitään kansakuntaa
talon suunnittelija halveksi ei.

Siksi ovia on monia.

- Hmm. Aivan. Ymmärrän.

Millaisiin huoneisiin ovet sitten johtavat?

Ovatko nekin yhtä lailla erilaisia?

- Tule itse katsomaan.

- Mitä ihmettä?

Kaikki ovethan vievät yhteen ja samaan

valtavaan huoneeseen!

Ja tuollahan on väkeä vaikka kuinka.

Voidaanko mekin mennä?

- Oikein hyvin, siksi ovet ovat koko ajan avoinna.
Olemme tervetulleita!

- No jo on sakkia!

Ja väkeä tulee koko ajan lisää!

- Kuuntele!

- Täällähän on hyvä meininki.
Väki laulaa!

Tällainen kuorohan on melkein kuin

vetten pauhinaa!

Eikö tuolla tanssikin joku?

Haluaisin vain kuunnella hetken.

Onpa kaunista.
Hiljaisuutta ja puhdasta voimaa!

Mutta hetkinen.
Kuulen jonkun muunkin äänen.

Kuuletko sinäkin?

- Kuulen.
Tule katsomaan.

- Ai, nyt kuulen selvemmin. Ne ovat nuo punainen ja

sininen tuolla ovien lähellä.

- Kuuntele vähän aikaa mitä ne sanovat.

"Tämä huone on punainen."

"Eipäs ole, kuin sininen"

"eipäs ole, ja punaisesta ovesta vaan pääsee sisälle"

"Älä huuda. Sininen mikä sininen"

-Mistä tuossa oikein on kyse?

- Tämäkin on osa tätä huonetta.

Aina joskus joku jää liikaa tuijottamaan

minkä värisestä ovesta on tullut sisälle.

Jos katsoo liian kauan ja liian läheltä pelkkää ovea,

näkee vain yhtä väriä.

Silloin he ovat edelleen kaukana rististä,

ja ovat jopa kääntäneet selkänsäkin sille.

Silloin on helppo alkaa tappelemaan.
Niistä ovista,

joiden oviaukoissa tapellaan

harva uskaltaa tulla sisälle.

Mutta, silti heilläkin kahdella 

on oikeus olla täällä.

- Hei, tuolla on joku, joka on lähdössä.

Hän suorastaan juoksee ulos

- Näet ihan oikein. Ovet ovat avoinna
niin tulla kuin myös lähteä.

Aina joskus joku haluaa lähteä.
On tullut jotain,
joka on estänyt näkemästä ristiä.

Joskus se tapahtuu niiden ovien lähellä,

joiden edessä tapellaan.

Yhteinen laulu peittyy tappeluun. 

Joskus joku juoksee ulos yhdestä ovesta

mutta saapuu myöhemmin sisälle toisesta.

Silloin täällä aina juhlitaan.

Joskus joku lähtee tai alkaa riitelemään

siksi, että sisällä on liikaa erilaisuutta.

Se on harmillista,
sillä he laskevat heikkoudeksi sen,
mikä on huoneen suuri rikkaus.
Mutta, se on inhimillistä.

Kun on tullut omasta ovestaan

ja päätynytkin yhteiseen huoneeseen.

Mutta,
millaiseksi hän silloin on kuvitellut taivaan?

Eikö siellä, jos jossain

ole kaikki kristityt yhdessä?

Nekin, joista emme itse pitäneet.

Siksi toisinaan joku ryhmä

saataa alkaa tuoda ulkoa jotain

mistä rakentaa suojaavia seiniä ympärilleen

pysytelläkseen vain keskenään,

mutta ristin näkeminen

on silloin ehkä vähän vaikeampaa.
Ja alkuperäinen idea oli,
että kaikki olisivat täällä yhdessä.

- No onpas täällä monenlaista!

Ja kaikelle tälle näyttäisi olevan tilaa.

- Olet oikeassa, tässä huoneessa on paljon tilaa.
Ja risti seisoo järkkymättä omalla paikallaan.

- Kuule, voitaisko mekin mennä tuonne,

missä ovat nuo toisetkin?

Tuonne ristin juurelle. 

Ehkä minäkin voisin laulaa.

-Mennään vain.

Siellä he laulavat kumpikin.

..sun ristis voimaan me uskoa voimme,

sen voima muuttaa maailmaa
sen puoleen aina me kääntyä voimme
se on tie, joka elämään vie..

Kristus ei ole enään ristillä,

vaan heidän kanssaan,

lähellä tuota sairasta tuolla,

istuu tuossa kauppa-apulaisen kanssa

ja juoksee tuon lenkkeilijän vierellä.

- Entä nyt? Jäämmekö tänne laulamaan?

- Ei, tuolla ulkona on vielä monia,

jotka eivät ole tänne osanneet.

Voit toimia oppaana.
Pidä risti näkyvissä, niin osaat aina takaisin.

Tämä huone on kauneimmillaan silloin,

kun se loistaa valoa

sinne,

missä on vielä hämärää.

(Lainaukset ja viittaukset: Raamattu, Heaven Up: Sun ristis voimaan,

P.Simojoki: Evankeliumi, P. Ruuska: Hiljaisuutta ja puhdasta voimaa)