Korentoja kuvaamassa

 

Yhtenä päivänä vietimme leppoisan hetken rannalla. Muutama sudenkorento kisaili rantaviivan tuntumassa. Mukavan haastavaa oli yrittää saada kuvaa korentojen keveästä lennosta.

Pörriäisiä

 

Posteljooni Petskin kantoi Fedja-sedälle pörriäistä lastenkirjassa. Pihassa vuotava vesipiste keräsi hyönteisiä ja lintuja, vesiletkusta tulikin hunajaa ja muutenkin pörriäiset olivat vallanneet alaa.

Kiitokset stipendiaatilta

Domisian, Suomen Lähetysseuran stipendiaatti Victoriajärven Itäisestä hiippakunnasta pyysi välittämään kiitoksensa suomalaisille kristityille.

Kristus ja Luther Reilun kaupan puuhamiehinä

 

Kirkon työntekijänä näin Reilun kaupan viikon loppupuollella voi huoleti kerskailla, että Luther ja Kristus aloittivat reilun kaupan.

 

Jeesus opetti muiden muassa, että "minkä tahdotte teille tehtävän, tehkää se toisille". Jos siis haluat saada oikeudenmukaista palkkaa itse, ole valmis maksamaan sitä myös muille. Työmies on palkkansa ansainnut!

Luther tarttui hyvinkin voimakkaasti kaikkeen epäreiluun kaupankäyntiin ja toisten petkuttamiseen pahimmillaan jopa lain nimissä. Isokatekismuksen kymmenen käskyn selitykset ovat hyvinkin vahva opetus oikeudenmukaisuudesta. Lutherin mukaan käskyille yhteistä on se, että niissä kielletään pyrkimästä mihinkään, mikä on lähimmäiselle vahingoksi, ja lähimmäisen on annettava pitää se, mitä hän omistaa. Toiseksi käskyt kehottavat edistämään ja ylläpitämään kaikkea, mistä voi toiselle olla hyötyä ja apua. Luther nosti erityisesti heikossa asemassa olevien, jotka ovat kyvyttömiä puolustamaan omia etujaan, etujen ajamisen kristittyjen tekojen keskiöön.

Eikö siis voida ihan perustellusti ajatella, että reilua kauppaa puuhasivat jo Jeesus ja Luther omina aikoinaan?

Varsinainen järjestelmä syntyi myöhemmin, mutta sen alkuhetket olivat vahvasti sellaiset, miten Jeesuskin olisi toiminut. Järjestelmähän alkoi siitä, kun hollantilaiset avustustyöntekijät kysyivät kahvinviljelijöiltä "Millaista apua te itse haluaisitte" ja viljelijät vastasivat "me haluaisimme, että saisimme palkkaa omasta työstämme". (Kun Jeesus tapasi esim. sokean miehen, hän kysyi reilusti "mitä haluat, että minä sinulle teen?" ja sokea vastasi "haluaisin nähdä", ja niin tapahtui. Mark 10:46-52)

Tässä on kaikki syyt, miksi jokaisen suomalaisen seurakunnan kannattaa suosia Reilua kauppaa, silloin ollaan ihan luterilaisuuden ytimessä. Vuodessa on 52 hyvää viikkoa viettää Reilun kaupan viikkoa!

(Lähteinä Lutherin 'Iso katekismus', Tuomo Mannermaan 'Kaksi rakkautta' ja Raamattu. Kirjoitin aiheesta laajemmin kirjassani 'Reilusti tasan'.)

Termiittien ilta

Sateisen päivän iltana  termiitit lähtivät lennolleen. Aamulla niiden siipiä oli kaikkialla. Mutta minne menivät itse termiitit?

Hyvää Reilun kaupan viikkoa!

Kahvimarjoja poimimassa

Maatalousnäyttely. Paahtavaa aurinkoa, kovaa meteliä ja kuhinaa. Liekö sata erilaista maatalouteen liittyvää näytteilleasettajaa. Musiikkia asiakkaiden iloksi ja markkinatunnelman luomiseksi. On ”nanenane” (8.8.), Tansanian maanviljelijöiden juhlapäivä. Kiertelen vaimoni kanssa katselemassa tarjontaa. Tuolla voi puristaa auringonkukkaöljyä ja tällä taas jauhaa maissia. Eräässä kojussa on tietoiskuja kahvista ja teestä. Kojun edessä on taimia ja kysyn, voisinko ostaa. Kotimatkalle lähdemme mukanamme muutaman kahvi- ja teepensaan taimi.

Pari vuotta myöhemmin lokakuussa sataa. Pölyt huuhtoutuvat pihan puista ja pensaista. Vajaa vuosi sitten valkoisena kukkineen kahvipensaan oksilla loistaa nyt punaista. Pihan ensimmäiset  kahvimarjat alkavat kypsyä. Ne ovat kuin kirsikoita. Otan kulhon ja kerään ensimmäiset omat kahvimarjat talteen. Pensaassa on samanaikaisesti kypsiä ja raakoja marjoja, poiminta on pakko tehdä käsin. Suurin osa marjoista on vielä vihreitä. Aivan kuin jokainen oksa kypsyttäisi marjat omalla ajallaan.

Nämä pihan ensimmäiset kahvit eivät ole ihan ensimmäiset kahvipavut, joiden kyspymistä pääsen seuraamaan. Isäni oli nuorena kauppa-apulaisena löytänyt muutaman kokonaisen kahvipavun kaupan kahvisäkin pohjalta ja saanut ne itselleen. Niistä versoi kahvipensas, joka vuosien päästä alkoi tuottaa kahvimarjoja. Ne kahvimarjat myytiin Pattijokisena kahvina lähetystyön hyväksi. Monessakohan talossa kasvaa nykyisin tuosta idusta lähtenyt kahvipensas. Myös pattijokisia appelsiineja on myyty lähetystyön hyväksi.

 

Kahvipapuja peittää paksu punainen kuori, joka irtoaa vastapoimituista marjoista puristamalla. Tuota pientä kulhollista puhdistaessa voin hyvin kuvitella, mikä työ on puhdistaa vähänkään enemmän kahvia. Tämänkö vuoksi maailmalla niin useiden kahvitilojen lapset eivät ennätä kouluun. Heidät otetaan apukäsiksi poimimaan ja puhdistamaan kahvia, koulunkäynnin ja tulevaisuuden kustannuksella. On kaksi eri asia auttaa vanhempiaan kodin askareissa,  kuin olla kokopäiväisenä lapsityöntekijänä. Muistan miehen, joka kertoi vanhempiensa kuoltua AIDS:iin joutuneensa sukulaisensa kahvitilalle työläiseksi. Ikää oli kertynyt alle kymmenen  vuotta.

 

 

Kahvin liian alhainen hinta altistaa väärinkäytöksille. Tällä viikolla suomessa vietetään Reilun kaupan viikkoa, jonka teemana on kahvi. Reilun kaupan tunnus kahvipaketin kyljessä varmistaa, että viljelijä on saanut palkan työstään, lapset eivät tee pakkotyötä tiloilla, viljely on hyväksi ympäristölle ja muutenkin kahvialueilla elämä kulkee eteenpäin. Silti monet vielä epäröivät Reiluun kahviin vaihtamista. Suomessa erilaisia Reilun kaupan kahvilaatuja on jo noin 200, joista rantuinkin kahvinjuoja voi varmasti löytää mieleisensä. Olen viimeaikoina usein toistanut lausetta: ”Oikeudenmukaisuus maistuu hyvälle”.

Kahvimarjojen kuoria kertyy enemmän kuin varsinaisia papuja. Kilosta kypsiä kahvimarjoja ei tule lähellekään kiloa kahvijauhetta. Huuhtaisen kuoritut pavut ja levitän ne kuivumaan. Kahvitiloilla papuja joko  kuivataan kolme viikkoa auringossa tai ne liotetaan ja kuivataan. Luulen, että kun pavut ovat kuivuneet ja vielä paahdan ne, mahtaa kilo olla muuttunut varttikiloksi. Ainakin yksi asia on varma. Kilo valmista jauhettua kahvia kodissamme kuluu paljon nopeammin, kuin sen valmistaminen on kaikkinensa kestänyt.

 

Keitän muutaman kupin lähipaahtimon hyvää tummaa kahvia. Sitä maistellessa mietin taas uusin ajatuksin, kuinka monet käsiparit onkaan tarvittu kahvin matkalla siemenestä pensaaksi, pensaan oksilta puhtaiksi kahvipavuiksi ja lopulta valmiiksi juomaksi kuppiini. Tuntuu pahalta, että kotimaassani tämän hienon juoman halpuudesta kilpaillaan. Jokainen kupillinen kahvia tulisi nauttia, kuin lasi hienointa viiniä, niin paljon sen eteen nähdään vaivaa. Älä unohda niitä käsiä, jotka mahdollistavat kahvihetkemme.

Hyvää Reilun kaupan viikkoa jokaiselle!

Paahde ja sade

aamu tuntui kylmältä. Yllätyttiin, kun mittari näytti 23 astetta celsiusta. Ehkä oli jotenkin kostean koleaa. Joka tapauksessa paleli. Iltapäivällä sen sijaan oli paahtava helle ja siitä jo arvasikin, mitä on luvassa. Myöhemmin pilvet hiipivät taivaalle ja sade alkoi. Nyt illalla sataa ja ukkostaa. Ilma on jälleen hyvin raikas.

Kahdeksan uutta kylää

Keräilin tilastoja hiippakuntien lähetystyöstä, ja tässä teillekin muutamia välähdyksiä.

Shinyangan hiippakunnan (SELVD) puolella uusi elokuva-auto ei ole ollut vielä kauaakaan käytössä, mutta vuoden alusta asti on toimittu ensin lainavehkeillä ja -autoilla ja nyt työ jatkuu omalla autolla.
Vuoden alusta alkaen on hiippakunnan Sinema Leo -elokuvatiimi yhdessä paikallisseurakuntien ja hiippakunnan muiden työntekijöiden kanssa avannut jo 8 uutta jumalanpalveluspaikkaa, siis kuin "kappeliseurakuntaa".

Eräs paikoista oli sellainen, että siellä on noin 35 vuotta tehty lähetystyötä, mutta seurakunnan toimintaan on vuosien ajan osallistunut vain viisi ihmistä. Nyt siellä on seurakunta lähtenyt kasvamaan ja mukana on jo isompi joukko kastettuja kristittyä.

Kuulin tilastoja kootessa myös kylästä, jossa kirkko ei ollut toiminut aiemmin, mutta kun toiminta keväällä alkoi, aika pian sen jälkeen lahjoitti yksi kylän miehistä yhden eekkerin peltoa paikaksi, jossa seurakunta voisi toimia ja nyt sinne on jo rakennettu ns. tembe-talo (ruohokattoinen kenkälaatikon mallinen savitalo) kirkoksi.
 

Jos jotain olen näiden vuosien aikana oppinut, on se, että Jumalalla on omat ajat ja suunnitelmat ja kun se aika kohdalle sattuu, silloin tapahtuu ihmeellisiä asioita. Sitä ennen voi olla vaikka tuo 35 vuotta "tyhjäkäyntiä", mutta kuten nyt osoittautui, oli hyvä, että nuo muutamat ihmiset jaksoivat pitää tulta yllä.
 
Näissä oheisissa kuvissa on Sinema auto ja hiippakunnan väkeä puolestaan tämän Mwanzan hiippakunnan (ELVD) puolella. Tuon kylän vanha kirkko oli kaatunut ja ihmiset kantoivat kirkon katon kattotuoleineen päivineen uuteen paikkaan ja pystyttivät sen puutolppien varaan kylän uudeksi kirkoksi. Tämä rakennus saattaa viedä nopeimmin pystytetyn kirkon tittelin, se oli valmis päivässä. Samalla alueella toteutettiin hiippakunnan lähetysviikko, jonka päätteeksi hiippakunnan papit kastoivat noin 160 ihmistä (kuva alla).

Välkettä ja sadetta

Sadekausi on alkamassa, muutamia kovia sateita ollaan jo saatu. Luonto puhdistuu ja ilma raikastuu. Tässäpä muutamia kuvia viimepäivien säästä.