sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kiireinen päivä

*iltapäivällä 30oC, yöllä ukkosta ja rakeita

Kun talonväki sai porsaat ruokittua, talon rakennettua ja kaivettua muutaman järven ja joen ja rakennettua niihin sillat, oli lopulta aikaa lähteä veneretkelle saaristoon uimaan ja ottamaan aurinkoa.










Kun ei ole käpyjä, täytyy käyttää guavia.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Helmiä kanoille

*Myöhäinen ilta, puolipilvistä ja 23.3oC

 
 
Yksi tuttava soitti ja kertoi, että hänen naapurillaan olisi pari helmikanaa myytävänä, haluttaisiinko? Sanoin, että ei muuta kuin hieroa kauppoja, kyllä ne meille sopivat, olin pidempään jo niitä haikaillutkin pihaamme. Seuraavana aamuna mies pyöräili pihaan tomaattikori tarakalla ja korin raoista kurkisteli kaksi sinisenharmaata päätä. Kohta saapasteli pihalla kaksi nuorta helmikanaa. Niille sai myös takuun. Jos sattui tulemaan samaa sukupuolta, saisi toisen käydä vaihtamassa eriin. No, minullepa on ihan sama, millainen pariskunta tämäkin on, kahdessa on meille ihan kylliksi. En voi kieltää, etteikö kiinnostus näihin lintuihin johtuisi osaltaan perhondisontaharrastuksestani. Ajattelin sopia lintujen kanssa, että ruokkisimme niitä hyvin ja vastavuoroisesti ne voisivat varistaa silloin tällöin höyhenen tai pari, niin kuin linnuilla muutenkin on tapana. Pian tottuivat linnut ja koirat toisiinsa, ja yöksi ne kömpivät kanojen kanssa samalle orrelle. Hauskoja otuksia.
Yksi juttu niissä on kuitenkin aika ainutlaatuista, nimittäin ääni. Sillä metallinsointuisella kimakalla kailotuksella on hyvin vähän kilpailijoita lajissaan. Fasaanikin taitaa jäädä toiseksi. ”Se laulu on sanoinkuvaamaton. Se on hyytävää se laulu. Se ihan kirvelee päätä. Sillä ölinällä voisi irroitella vanhat maalit veneestä” tuumaili Kettunen laulusta, jota kuuluu muille, kun joku laulaa kuulokkeet korvilla kappaleiden mukana. Näyttääpä tuo onnistuvan ilman kuulokkeitakin.
Lapset varmastikin nimeävät nuo ihan pian. Jos eivät keksi nimiä ajattelin ehdottaa, että olisivat Hanna ja Marski. Muistatko ketkä olivat ne alkuperäiset H&M? Näissä on jotain samaa. Nämä tosin asuvat nyt ihan tässä pihassa, mutta niissäkin on vahva lataus (savannin) vapautta.

( Lainaus: Markus Kajo, ”Kettusen kirja”)

tiistai 11. helmikuuta 2014

Aamun ukkonen

*aamu, 23oC sataa ja ukkostaa.


 
 
Heräsin matalaan ukkosen kumuun ja nousin haistelemaan aamun raikasta ilmaa. Auringonnousun lyhyessä kajossa pilvet näyttivät kullanvärisiltä ja harmailta, hyvinkin myrskyisiltä. Ne olivat tulossa kukkuloiden yli idän puolelta, niin kuin ne melkein aina tekevät.

Yövartija tuli sanomaan huomenet ja kertoi, että toinen uusista kanoista olisi alkamassa munimaan. Kerroin, että olimme jo saaneet yhden munan, ja eilenkin olin kuunnellut, että kana muni jossain, mutta emme löytäneet munaa. Hän sanoi, että tänään se olisi varmasti helpompaa, kana oli aamulla tepastellut vartijoiden huoneeseen ja hypännyt laatikkoon, jossa vartijat säilyttivät sadetakkia ja muita tarvetavaroitaan. Oli löytänyt pihan turvallisimman paikan pesälleen. Vartija sanoi, että antaa sen vain olla siinä, kana ei sotke pesäänsä. Eipä sekään kana, joka yhdessä talossa oli käynyt munimassa minun tyynylle, ollut sotkenut, oli pielukseen vain jäänyt kanan haju.
 

 
Sade alkoi, lähdin sisälle keittelemään aamukahveja. Kuuntelin ukkosta, sadetta ja munivan kanan kaakatuksia. Yläpuolelta kuului räsähdys ja jytinää, oli rotta mennyt taas vällään välikatolla. Täytyypä lähteä se sieltä siivoamaan. 

lauantai 8. helmikuuta 2014

Autot

*Sadepäivän ilta, 24,9oC



Vanhaan puolen arkin kirjekuoreen menee 27 autoa, norsu ja sammakko. Kolmella autoista on silmät, ne juttelevat keskenään, muut tarvitsevat kuljettajan. Valkoiset autot ajavat maton nurkalle retkelle, punaiset keskelle, violettia syrjitään, se saa jäädä yksikseen, keltaiset päätyvät puulaatikon lokeroon. Koti-ilta kuluu leppoisaan. Olisipa vain enemmän aikaa tällaiseen.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Lääke

*Päivällä oli 30.4oC, nyt yöllä on raittiimpaa, 23.3oC ja kevyt tuuli tulee ikkunasta



Mies näytti huonolta vaikka tuskin tuli vuonolta eikä tullut edes norjalaispaitoineineen, mutta huonolta näytti ja sai sanottua että olisi kuolemassa. Pysähdyin asiasta jota olin tekemässä, mitä lie toimistoaskaretta ja kyselin tarkemmin. Sanoi, että oli likainen veri. Oli siksi sairastellut paljon. Mutta kuoleman arveli tulevan vedestä. Lääkäri oli laskeskellut miehellä olevan viisi litraa verta ruumiissaan kiertelemässä ja koska se oli nyt likaista, se pitäisi vaihtaa uuteen. Oli määrännyt miehelle, että joisi joka päivä viisi litraa vettä, niin veri vaihtuisi kerran päivässä.

- Sehän on puoli ämpärillistä. En juo koskaan kuin muutaman kupin teetä päivässä, mies kauhisteli ja kertoi saaneensa juotua aamulla väkisellä kolme litraa vettä ja olon olevan nyt kauhean.

Pahoittelin miehelle ja sanoin, että kylmemmästä tropiikkiin tullessa neuvotaan juomaan kolme litraa vettä päivässä, mutta juomamäärien pienenevän kun elimistö sopeutuu. Viisi litraa tuntui aika kovalta urakalta ja likainen veri oli taudinkuva, jota en tuntenut, mutta muistutin, etten ollut lääkäri.

Lapsella oli yskää, joka ei meinannut lähteä. Kierrettiin lääkäriltä toiselle syytä etsimässä. Yksi otatti sormenpäästä verinäytteen ja kun veri oli lasilevylle kuivunut, katseli sitä valoa vasten ja sanoi, että selvästi näki, että kyseessä oli kala-allergia.

Pikkuinen poika oli vuoden ja väsynyt. Ei leikkinyt, oli veltto. Huoli oli jo kova. Lääkäreitä olltiin kierretty jo useita. Yksi määräsi yhdeksää lääkettä, joista neljä oli yskänlääkkeitä. Saatiin uskottavimmalta tuntuva taudinkuva ja aloitimme lääkkeet. Lapsi meni nopeasti huonoksi. Saatiin lento suurempaan kaupunkiin seuraavalle aamulle ja sairaalaan, jossa lapsella todettiin olevan lääkemyrkytyksen. Oli määrätty  aikuisen annos vuoden ikäiselle. Sen jälkeen hoidettiin varsinainen sairaus ja lapsi parani.

Rukouselämä aina vilkastuu, jos mistä vain vähänkään alkaa kolottamaan.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Sambusa

* 29.6oC, Iltapäivä hikinen, tuskin tuulen hiventäkään ja pilvetön taivas.

Kävelin kaupunkiin asioita hoitamaan, sitten toimistolle. Odottelin hetken asioiden etenemistä, mutta remontin takia asiat olivat vähän hitaampia, lähdin välillä hakemaan koululaisille evästä. Kävelin kulmaan, josta saa kaupungin parhaat sambusat.
Tuttu myyjä tervehti ja kysyi kuulumiset ja toivotti uudet vuodetkin vielä. Tein samoin ja kyselin sambuusoita ja niitä oli vain muutamia. Myyjä sanoi, että odota vartti niin tekevät uudet. Istahdin odottamaan. Nuori mies luutusi lattiaa ja tuli pöydän vierestä puhdistamaan ja juttelemaan. Kyseli, miksi kuljin aina jalkaisin. Arvasin, että halusi kysyä, miksi kuljin jalkaisin, vaikka olisi varaa autollakin ajella. Kerroin liikunnan olevan hyväksi ja autoilun olevan pahaksi, mutta että aika lämmintä oli nyt kävellä. Mies jätti mopin ämpäriin ja meni nurkan taakse ja kohta alkoi tuuletin yläpuolellani pyöriä ja liikutella lämmintä ilmaa. Mies palasi moppinsa ääreen ja sanoi kylmiössä olevan soodaa ja hainkin yhden. Odottelin ja vastasin joihinkin sähköpostieihin puhelimella odotellessa.


 
 
Kohta oli tuoreita sambuusoja  pussissa ja maksoin ne. Myyjä sanoi soodan kuuluvan kauppaan. Kiittelin ja sanoin toisena päivänä hakevani lisää. Vein eväät koululaisille ja palasin toimistolle. Tuo pieni hetki siinä sambusanurkan ystävällisten ihmisten parissa oli piristykseksi.