Hyvään aikaan liikkeellä

Palasimme eilen reissusta Pohjois-Tansanian maaseudulle. Matkustin työparini Sebastianin ja SLS:n harjoittelija Tuomas Raivion kanssa muutamaksi päiväksi Maswaan alueelle Mwamitumain seurakuntaan. Veimme vähän rakennustarvikkeita ja halusimme käydä katsomassa, miten työ  etenee ja kuulemassa tukemamme peltoprojektin kuulumiset. Työtä alueella tehdään Victoriajärven Itäisen hiippakunnan ja Suomen Lähetysseuran yhteistyönä.



Tuomas pitää kirjaa lastattavista sementtisäkeistä.
Nämä säkit Tuomaksen itse maksamaa lukuunottamatta
maksettiin SLS:n, eli siis teidän,
suomalaisten kristittyjen antamalla tuella.
Antamanne apu on siis tullut jälleen kerran perille.
Kiitokset!



Jos näkemäämme tulisi kuvailla yhdellä sanalla, se sana olisi ”kehitys”. Useimmilla kylillä kehitys oli silminnähtävää. Mwamitumain kylälle johtavan tien vierellä makasi uusia sähkötolppia pystyttämistä vaille valmiina. Alueelle on tulossa sähköt. Tulimme paikalle hyvään aikaan. Juuri vieraillessamme alueella kerättiin nimiä valtion tukemaan sähköhankkeeseen, jossa kylien ihmiset voivat varata sähköliittymän 75,000 shillingin kokonaishinnalla. Aiemmin olisi saattanut maksaa moninkertaisesti, satoja tuhansia vastaava liittymä. Rohkaisimme seurakuntaa liittämään sekä kirkon, että pappilan verkkoon. Nykyisen generaattorin käyttämiselläkin on hintansa.



..ja kehitys kulkee eteenpäin!
Sähkötolppia matkalla kylille



Myös itse pappilan rakennus etenee vauhdilla. Ulkorappaus, sisäkatto, ikkunaluukut ja pari ovea puuttuu vielä. Ne saatanee paikoilleen ehkä kuukauden kuluessa, ennen kuin mahdolliset sateet taas alkavat.

Mwamitumain pappila etenee hyvää vauhtia.

Ajoimme yhteen alueemme kaukaisimmista kylistä, Mbugayabang’hyaan. Siellä oli vastassa joukko rakennusmiehiä ja lähes valmiiksi rakennetut kirkon seinät. Autoimme heitä vuokraamaan pellon seurakunnalle, ja siitä eteenpäin kaikki työ on ollut heidän omaa. Nyt saamillaan puuvillatuloilla he olivat ostaneet kolme säkkiä sementtiä, ja jatkaneet kirkon rakentamista.

Mbugayabanhyan muurari odottaa sementtiämpäriä.
Kirkon seinät alkavat olla valmiit.

Tulimme  Mwandoyaan, jonka kirkosta jo aikaisemmin laitoin lyhyesti tähän blogiin. Kirkon seinät olivat nousseet jo ikkunoiden alareunan tasolle ja into oli korkealla.

Mwandoyassa rakentamisen into on kova!

Ajoimme Mwabusaluun, jossa seurakunta oli saamassa elämänsä tilaisuuden. Seurakunnalla on ollut ongelmana, että he ovat saaneet ostettua juuri ja juuri kirkon kokoisen tontin. Siinä ei siis ole varaa mihinkään lisärakentamiseen, halusivatpa sitten joskus koulua tai terveysasemaa tai mitä tahansa. Mutta nyt isohko pelto, joka alkaa suoraan kirkon ovelta,oli tullut myyntiin, ja hintakin oli aika hyvä, 250 euroa. Rohkaisimme heitäkin toimimaan nopeasti ja käyttämään tilaisuuden hyväkseen.

Ajoimme Lubigan kylälle. Siellä pikkuinen seurakunta oli saanut kirkolle ihan hyvän kokoisen tontin hintaan 10 euroa! Innokas pieni seurakunta oli hakannut jo kiviä perustuksiin ja oli aikeissa alkaa polttamaan tiiliä.



"Tonttimme alkaa tästä tien vierestä.."



Sunnuntaina illalla ajoimme etsimään Bushashsin evankelistaa. Löysimme hänet työn touhusta. Hän oli pitämässä jumalanpalvelusta erään kodin pihassa. Pieni seurakunta oli juuri myös muistanut perhettä, jonka isä oli menehtynyt sairauteen ja keräsivät keskuudestaan kolehdin perheen auttamiseksi.



Evankelistat työn touhussa



Tapasimme kylillä myös päinvastataista kehitystä, mutta kirjoitan siitä sitten oman juttunsa. Muuten lähes joka paikassa, jossa vierailimme, oli nyt parhaillaan jotain samanlaista virtaa ja elämänvoimaa, kuin silloin, kun keväällä kaikki lähtee kohisten kasvamaan. Tällainen reissu antaa kyllä puhtia taas tulevaan työhön. Kyllä täällä on paljon toivoa ja suunta eteenpäin.

 



Kyllä täällä on paljon toivoa!
Tähdenlento(?) tallentui kameraan
Mwamitumain iltataivaalta



Ps. Peltoprojektissamme oli yksinkertainen idea. Annoimme seurakunnille suoran raha-avustuksen sijasta summan, jolla he saivat vuokrattua kolme eekkeriä peltoa (75 euroa/kylä). Alueella, jossa jokainen on maanviljelijä, ihmiset todella tiesivät, miten pelto saadaan poikimaan. Vaikka kulunut vuosi oli maanviljelijöille osittain jopa katastrofaalisen huono (mm. SLS toimitti alkuvuodesta ruoka-apua), saivat lähes kaikki kylät jo nyt hieman voittoa ja kaikki aikoivat jatkaa viljelyä. Meidän ei siis enään tarvitse tukea peltorahan saaneiden kylien kirkkohankkeita rahallisesti.