maanantai 22. syyskuuta 2014

Kirkolliset


 
 
Tienvarren mainoskyltti kutsuu tuomiokirkkoseurakunnan toimintaan. Tarjolla on mm. seuraavaa:

Jumalanpalvelus 1. klo 7-9
Jumalanpalvelus 2. klo 10-12

Ma klo 17-18: Nuorten kokoontuminen
To klo 16.30-18: Naisten ryhmä
Ti, To ja La klo 16.30-18: kuorot
Lauantaisin: Hartaus/rukouspalvelu klo 16-18
Sunnuntaisin: Iltakirkko klo 16-18

Esikoulu
Vierastalo, jossa televisioilla ja kylppäreillä varustetut huoneet

lauantai 20. syyskuuta 2014

Puutarhassa kasvaa ihme..

..on hienon kirjan nimi. Meillä puutarha  järjestää jatkuvasti yllätyksiä. Tällä kertaa passionhedelmiä, papaijoita, guavia ja kahvia.








keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Matkaan

Sinema tiimi lähti taas matkaan kolmen viikon reissulle. Huolta on aiheuttanut generaattori, se on loppumassa kokonaan. Toivotaan, että se kestää vielä tämän reissun. Mutta onpa sitä käytettykin, lähes 10 vuotta.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Palvelu pelaa

”Onpa häpeä, että asiakas joutuu itse pakkaamaan ostoksensa” sanoi kauppaneiti, kun lasten kanssa pakattiin itse ostoksia kasseihimme.

Kävin tankilla ja aloin miettiä, etten ole itse tainnut itse tankata autoa ainakaan noin kahdeksaan vuoteen. Suomessa en ole ajanut Tansaniaan muuttomme jälkeen ja täällä tankkauspalvelu kuuluu dieselin hintaan.

perjantai 12. syyskuuta 2014

viuh..



 

..ja niin lähtivät pekonit lautaselta. Rantahotellin haukat kävivät rohkeasti aamupalan kimppuun kesken kokousen.

torstai 11. syyskuuta 2014

Pesukone


Suomen Kuvalehdessä parisen vuotta sitten oli juttu, joka on jäänyt mieleen. Siinä pohdittiin, kuinka yhteiskunnassa on vikana se, että hyvä pitää valita aina erikseen. Hyvä ei ole yleensä perusasetuksena. On siis oltava aktiivinen (aktivisti) jotta hyvä tapahtuu.



säästä energiaa tästä napista
 
 
Esimerkkinä jutussa oli pesukone. Jos haluat eko-ohjelman, se pitää valita napista erikseen. Aivan yhtä hyvin kone kuitenkin voisi olla luontoa ja virtaa säästävällä eko-ohjelmalla automaattisesti ja sitten kuluttavan ohjelman voisi valita erikseen sitä halutessaan. Tämä sama pätee moneen asiaan!

Maailmassa monet asiat muuttuvat jo pienellä vaivalla näitä "ekonappeja" painamalla. Jos ajattelu lähtisikin toisin päin, silloin  ei tarvittaisi erikseen aktivismia siihen, että tekee hyvää.


tuhlaa energiaa tästä napista

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

325/365 tavaraa

”Suomessa on vaikeaa keksiä kenelle antaisi ja mitä, kun kaikilla on jo kaikkea”, oli ajatus jota pohdin Suomen reissuun lähtiessä. Mutta olin pitkälti väärässä. Luultavasti pysyin sielläkin tavoitteessani, vaikka kirjaa en mistään pitänytkään.

Yhtenä päivänä ajattelin, että antaisin pienen rasian perhoja. Olin kalastelemassa rannalla kapean kanavan. Toisella puolella kanavaa oli pari pikkupoikaa ongella. Huoltoasemaonget, isot koukut ja saaliina pelkkää turhautumista. Väärät välineet, olisi pitänyt olla pienet koukut tai pikkuperho siimassa. Minulla oli sopiva rasia ja ajattelin antaa sen heille. Pojat kyllästyivät ja pakkasivat onkensa. Kävelivät ohi ja kysyin, ”tuliko kalaa?”, kun en muutakaan tervehdystä keksinyt. Pojat vastaisvat jotain sellaista, ”ettei tarvitse alkaa v...” ja jatkoivat matkaa suuttuneina. Harmillista. Toteutus vähän siis ontui. Ei sikseen, muistin kyllä pian myös, että itsekin varoittelen lapsiani kaikkien outojen aikuisten jutuille menemisestä.

Ehkä on hieman helpompaa löytää tavaroillemme tarvitsijoita täällä. Aidan takana, työpaikan portilla. Kaupungilla kulkiessa.

Kohta tämä kokeilu päättyy. Osaisikohan sitä olla vuoden ostamatta yhtään tavaraa. Sitä voisi seuraavaksi kokeilla.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Kesä, Suomi ja Sakkeus


 

Suomi! Oli hienoa olla taas käymässä Suomessa. Vapautta, huolettomuutta, luontoa ja tärkeitä ihmisiä. Puhdasta vettä hanasta, hyvää hoitoa terveyskeskusista, mukavia suomiruokia. Käyntejä työtämme tukevissa seurakunnissa, saarna siellä toinen täällä, tai tavattiin muuten vain. Puhuin lähes joka paikassa Sakkeuksesta. Se tuntui nyt ajankohtaiselta.

Sakkeuksesta yleensä muistetaan se, miten pieni mies kiipesi puuhun ja sitten Jeesus käski tulla alas puusta. Mutta kohdassa on muutakin. Sakkeus itse oli ryvettynyt ja korruptoitunut, niin pahoin että kaikki sen tiesivät. Siksipä ihmiset yrittivät estellä, ettei Jeesus menisi sentään Sakkeuksen kotiin illaliselle, kuten hän puun alla oli juuri julistanut.

Tämä minua on puhutellut. Ihmiset, milloin me seurakuntien työntekijät, milloin ketkä olemme estelemässä Jeesusta, että älä nyt sentään noiden ihmisten tykö mene. Mutta Jeesus menee silti. Omista inhimillisistä lähtökohdistamme on liian helppo nostaa milloin kukain, joka omasta mielestämme ei kelpaa Jeesukselle. Kirkon tulisi kuitenkin olla avoin kaikille.

Tansaniassa tämä näkyy mielenkiintoisella tavalla. Kun Sinema Leo elokuva-auto suuntaa kyliin, on ohjelmassa usein vierailuja alueen henkiparantajien, noitien ja muiden vastaavien koteihin. Erityisesti heitä kutsutaan kirkkoon. Heille kirkolla ja sen viestillä ”älä pelkää” on varmasti eniten annettavaa.

Törmäsin kesällä myös seurakuntiin, joiden sisällä näytti olevan vakavia riitoja. Jopa niin, että entiset hyvät ystävätkin olivat nyt varovaisia toistensa suhteen. Minulla nousi mieleen partioystäväni Markun viisaus: ”Jos sota syttyy, kannattaa ensitöikseen yrittää saada pääesikunta sekaisin, silloin koko armeija pysähtyy.” Jos seurakunta alkaa riidellä keskenään, hiipuvat voimavarat tehdä sitä työtä, mihin seurakunta on tarkoitettu. Ja sehän sopii sielunviholliselle.
Minusta on hienoa seurata, minne kaikkialle Kristus haluaa mennä. Ja meitä kaikkia hän pyytää kyytimiehiksi, viemään viestiä eteenpäin. Avaamaan kirkon ovet selkoselälleen, jotta kenellä tahansa ihmisellä olisi helppo astua sisään.

Kun kesällä mietin, missä kohtaa kirkkoa Jeesus ehkä on, ajattelin että ovella, sanomassa ystävällisesti ohikulkijoille: ”tulkaa tänne kaikki”! 
Kiitos upeasta kesästä teille kaikille!

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Legoristi

Kun saa vieraaksi ison joukon evankelistoja ja heidän lapsiaan, alkavat lelutkin julistaa Evankeliumia.