Suomi! Oli hienoa olla
taas käymässä Suomessa. Vapautta, huolettomuutta, luontoa ja tärkeitä ihmisiä. Puhdasta
vettä hanasta, hyvää hoitoa terveyskeskusista, mukavia suomiruokia. Käyntejä
työtämme tukevissa seurakunnissa, saarna siellä toinen täällä, tai tavattiin muuten vain. Puhuin
lähes joka paikassa Sakkeuksesta. Se tuntui nyt ajankohtaiselta.
Sakkeuksesta yleensä
muistetaan se, miten pieni mies kiipesi puuhun ja sitten Jeesus käski tulla
alas puusta. Mutta kohdassa on muutakin. Sakkeus itse oli ryvettynyt ja
korruptoitunut, niin pahoin että kaikki sen tiesivät. Siksipä ihmiset yrittivät
estellä, ettei Jeesus menisi sentään Sakkeuksen kotiin illaliselle, kuten hän
puun alla oli juuri julistanut.
Tämä minua on puhutellut.
Ihmiset, milloin me seurakuntien työntekijät, milloin ketkä olemme estelemässä
Jeesusta, että älä nyt sentään noiden ihmisten tykö mene. Mutta Jeesus menee
silti. Omista inhimillisistä lähtökohdistamme on liian helppo nostaa milloin
kukain, joka omasta mielestämme ei kelpaa Jeesukselle. Kirkon tulisi kuitenkin
olla avoin kaikille.
Tansaniassa tämä näkyy
mielenkiintoisella tavalla. Kun Sinema Leo elokuva-auto suuntaa kyliin, on
ohjelmassa usein vierailuja alueen henkiparantajien, noitien ja muiden
vastaavien koteihin. Erityisesti heitä kutsutaan kirkkoon. Heille kirkolla ja
sen viestillä ”älä pelkää” on varmasti eniten annettavaa.
Törmäsin kesällä myös
seurakuntiin, joiden sisällä näytti olevan vakavia riitoja. Jopa niin, että
entiset hyvät ystävätkin olivat nyt varovaisia toistensa suhteen. Minulla nousi
mieleen partioystäväni Markun viisaus: ”Jos sota syttyy, kannattaa ensitöikseen
yrittää saada pääesikunta sekaisin, silloin koko armeija pysähtyy.” Jos
seurakunta alkaa riidellä keskenään, hiipuvat
voimavarat tehdä sitä työtä, mihin seurakunta on tarkoitettu. Ja sehän sopii sielunviholliselle.
Minusta on hienoa
seurata, minne kaikkialle Kristus haluaa mennä. Ja meitä kaikkia hän pyytää
kyytimiehiksi, viemään viestiä eteenpäin. Avaamaan kirkon ovet selkoselälleen,
jotta kenellä tahansa ihmisellä olisi helppo astua sisään.
Kun kesällä mietin,
missä kohtaa kirkkoa Jeesus ehkä on, ajattelin että ovella, sanomassa
ystävällisesti ohikulkijoille: ”tulkaa tänne kaikki”!
Kiitos upeasta kesästä teille kaikille!