Kaksi vuotta vartioi sitä taloa. Esti varkaat kahdesti. Yksi yö, väsynyt mies ja sikeä uni. Varkaat veivät muoviämpärin. Vartija joutui lähtemään. Hänestä tuli ”se mies, joka nukkui”.
Maalivahti torjui kymmenen, yksi pääsi läpi. Vain se läpipäässyt muistetaan.
Mies oli uskollinen kaksikymmentä vuotta. Tuottavutta tarvitsi kohentaa. Tuolle vanhalle lappu kouraan, syitähän aina löytyy, kun aletaan vanhoja kaivelemaan. Kiitos ja näkemiin.
Puoliso, joka huolehti viikon lapset ja kodin kuuli toisen kotiin tullessa tiskeistä, jotka vielä pöydälle jäivät.
Se, mitä nuorena sanoi, leimasi politiikkoa lopun ikää, kuin ei ikinä olisi kasvanut aikuiseksi eikä oppinut uutta.
Oppilas, joka ekaluokalla heitti kiven ja anteeksi pyysi, oli opettajan silmissä vaikea loppuun saakka.
Paljon ei tarvita leimaan, ja se lyödään otsaan ikuisella musteella.
Koeta sitten tällaisessa maailmassa saada jokin käsitys Jumalasta!
Mitä anteeksiantaminen tarkoittaa? Puuttuuko merkitys? Pitäisi olla "unohtaa”! Sanommeko toisillemme milloinkaan: ”Annan anteeksi. Unohdan tämän nyt kokonaan!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti