Uutta aloittamassa

320,000 ihmistä. Neljä seurakuntaa, joissa yhteensä noin 200 jäsentä. Työntekijöinä yksi pappi ja kourallinen muita. Väki jakaantuneena reilulle kymmenelle eri saarelle, joissa väkeä on enemmän tai vähemmän kuun vaiheiden mukaan, siis sen mukaan, miten kala liikkuu. Muutamia kyliä, joissa aiemmin oli seurakunta, mutta toiminta on hiipunut. Nyt alueen 24 taajamasta vain neljässä on seurakunta. Yksi valmis kirkko. Kolme suunnitelmaa, joista yhtä jo rakennettu, mutta perustus petti ja yksi seinä kaatui. Täytyy aloittaa alusta. Tulot seurakunnissa kolmesta eurosta 75 euroon kuukaudessa. Ei yhtään kulkuneuvoa, etäisyydet kymmenissä kilometreissä. Muutamia muita kirkkokuntia alueella, joilla kylästä riippuen enemmän tai vähemmän väkeä. Viimeisen 15 vuoden ajan ollut monia projekteja. Ne ovat onnistuneet osa paremmin, osa huonommin. Taikauskon vuoksi ihmisillä vaikeuksia. Kuulostaa lähetysalueelta.

Yksi valmis ja kaunis saaristokirkko

On myös kehitystä. Pääsaarella sähköt olleet jo pidempään, vettä tulee hanasta ja muutenkin paljon on jo tehty. Saarelta lasketaan ainakin 50 ihmisen lukeneen itsensä professoriksi asti: ”Syömme täällä niin paljon kalaa, että se vaikuttaa oppimiskykyymme,” kertoi yksi seurakunnan vanhemmista. Maan päättäjissä useampia on lähtöisin samoilta saarilta.

Tässä alkuasetelma, josta puhuimme alueen seurakuntien väen kanssa loppuviikosta tekemämme reissun aikana. Matkasimme hiippakuntamme piispan apulainen Leman ja harjoittelijamme Tuomaksen kanssa saarelle. Toiveita ihmisillä oli paljon. Halusimme jo ensimmäisessä kokoontumisessa muistuttaa, ettei kannettu vesi kaivossa pysy. He tiesivät sen itsekin: ”Meillä oli täällä ulkomaalaisten toteuttama ’church planting’ –projekti. Mutta se ei ollut kestävällä pohjalla. Kerrankin eräs vieraista pysäytti naisen, joka kantoi vesiämpäriä. Kysyi saisiko kastaa naisen. Nainen lupasi, hänet kastettiin ja sitten hän taas nosti ämpärin päänsä päälle ja jatkoi matkaansa. Jos yhteistyö alkaa, ettehän heti ala kastamaan ihmisiä?” pyysi yksi vanhimmistosta. Kerroin, ettei meidän tiimi kasta ketään, vaan sen tekee heidän oma pappinsa silloin, kun arvelee ajan olevan siihen sopivan. Lainasin osittain vertausta, jonka olin juuri lukenut Santakarin kirjasta ”Armon kirkko” (on niin hyvä kirja, että laitan siitä jutun vielä erikseen).

”Jouluna kannamme puun sisälle kirkkoon ja koristelemme sen. Se on kaunis, mutta kuihtuu muutamassa päivässä, koska sillä ei ole juuria, eikä kukaan tiedä, mistä ja kuka puun on tuonut sisälle. Mutta, jos te itse hakkaatte tähän kirkon lattiaan pienen aukon, laitatte siihen multaa ja istutatte siemenen ja kastelette sitä, pikkuhiljaa siihen nousee puu, joka vuosi vuodelta kasvaa suuremmaksi. Ja koska se on teidän itse istuttama, te varmasti haluatte pitää siitä myös huolta. Tällaiseen työhön me voimme sitten tulla teidän avuksenne.  Vain sellainen työ, jota teette itse, ja joka nousee teidän keskuudestanne, voi olla kestävää.”

Olen paljon kertonut viime vuosina Mwamitumain seurakunnassa tehtävästä lähetystyöstä. Nyt on tullut aika siirtyä uusille alueille. Jos Luoja suo, ensivuoden alusta alkaen saan kertoa enemmän työstä, jota tehdään suuren järven saarilla.