Tule katsomaan meidän kotia!

”Tule katsomaan meidän kotia!” huikkaa tuttu mies, Sospeter, tullessaan vastaan puuvillapeltojen välissä menevällä polulla. Lähden miehen mukaan kiinnostuneena. Olen nähnyt heidän tiilitalonsa uutuuttaan hohtavine peltikattoineen jo kylälle tullessamme. Kirkon, pian valmistuvan pappilan ja terveysaseman lisäksi se on nyt neljäs tiilitalo koko kylällä. Mies on rakentanut talon perheelleen. Olen ajatellut, että syy, miksi kaikki kyläläiset asuvat tembetaloissa, olisi köyhyys. Mitä erilaista mies on tehnyt, että hänellä on varaa rakentaa tämä talo.

Talon rakennus oli alkanut vuonna 2009. Ensin mies oli ostanut kiviä perustuksiin puuvillasta saamillaan tuloilla. Hän oli aiemmin myös ostanut muutamia vasikoita ja kasvattanut ne aikuisiksi lehmiksi, ja saanut niistä sitten hieman voittoa. Sitten hän oli pikkuhiljaa valanut ja polttanut muutaman tuhat tiiltä. Hän oli ostanut sementtiä seuraavien satojen tuloilla ja hankkinut kattopellit ja kattototuoleihin tarvittavat puut. Nyt maaliskuussa hän oli muuttanut perheineen uuteen kotiin. Talon rakentaminen  ei ollut kuitenkaan ollut alusta asti mitenkään itsestään selvää.

Hän on yksi kylän nuorista miehistä, jotka alkoivat omin voimin rakentamaan kylälleen kirkkoa. Kirkkorakennus oli vapauttanut miehen sukupolvien kantamasta pelosta. ”Kirkko minut laittoi liikkeelle. Meitä on peloteltu, että jos rakennat ison talon, sinulle tapahtuu jotain pahaa. Kun kirkko valmistui, aloin uskoa, ettei mitään pahaa tapahdu ja aloin rakentamaan.” Miehen avoimuus saa muutkin miehet kertomaan. ”Minä olin koko kylälläni ensimmäinen, joka kaivoi kaivon”, kertoo yksi tiimiläisistäni. "Kun aloin suunnitella kaivoa, minulle sanottiin moneen kertaan, että jos sen teen, jotain pahaa tapahtuu. Kuolen tai sairastun. Kerran tuttu pappi sattui kuulemaan kun puhuin kaivosta ja hän sanoi: ’Mitä sinä pelkäät. Kaiva se kaivo.’ Nyt monet muutkin ovat kaivaneet kaivon, ja kylän toimikuntakin on alkanut suunnitella yhteistä kaivoa.” Miehet kertovat myös kylän terveysasemasta. ”Kun ihmiset näkivät, että joukko nuoria pystyy rakentamaan ison kirkon, he alkoivat puhua, miksi kyläläiset eivät pystyisi rakentamaan myös kunnon terveysasemaa. Sitä oli aina vain anottu ja anottu. Nyt meillä on terveysasema ja siihen on saatu oma lääkäri.”



Perheen vanha koti on annettu isän veljen perheelle.



 Olimme edellisenä päivänä ajaneet ohi rähjäisestä talosta, josta miehet kertoivat, että talon väki on tienannut jopa 3000 euroa vuodessa mutta edelleen asuvat majarähjässä. ”Nykyään isäntä vain juo kaikki rahat”. Aloin ymmärtämään paremmin, miten vanhat uskomukset ja pelko voivat estää kehityksen, johon ihmisillä itsellään olisi muuten mahdollisuuksia, varaa ja haluja.

Sospeter istuu vaimonsa Mariamun kanssa olohuoneen sohvalla. Kaksi lapsista tulee välillä hiekkaleikin lomasta valokuvattaviksi, kaksi isompaa lasta on koulussa. Lattia on maissin peitossa. ”Toin satoa tänne kuivumaan, kun viljavarasto on vielä vähän keskeneräinen”. Hän kertoo kaivaneensa kaivon, ja nyt heillä on vesi omasta takaa. ”Annamme siitä naapureillekin, ei vesi jakamalla lopu.”

Yhden huoneen uudesta kodista mies on pyhittänyt vaimolleen. Siinä on nyt kauppa ja ompelimo. Sospeter on nykyisin seurakunnan sihteeri. Luulen, ettei parempaa vastuunkantajaa olisi seurakunta voinut saada. Hän voi omalla esimerkillään näyttää, että kun vain haluaa, rukoilee ja tekee työtä, pystyy paljoon.

Saan nauttia jälleen kerran perheen vieraanvaraisuudesta. Vaikka tulin vain katsomaan taloa, tuodaan eteemme lautasellinen mandaasi-munkkeja ja mausteteetä. Olen nauttinut heidän vieraanvaraisuudesta ennenkin, nukkunut heidän vanhassa kodissaankin jollain reissulla. Meinaan jäädä sanattomaksi, kun mies sanoo: "Haluan antaa teidän perheelle lahjaksi kanan. Säästätte hieman, kun alatte saada kananmunia omilta kanoilta."



"tuossa on nyt tuhat poltettua tilltä"

 

Poiketessamme naapuritalossa, perheen isäntä, kylän evankelista Yohana esitelee tiilipinoa: ”Tuossa on nyt tuhat poltettua tiiltä. Kun sateet alkavat, teen toiset tuhat tilltä. Pian pääsemme rakentamaan” Joku toinen oli alkanut polttamaan tiiliä pappilan viereisellä pellolla.





Ps. Talo oli tullut maksamaan n. 3000 euroa, eli kasaan oli saatu n. 750 euroa/rakennusvuosi, hieman puuvillasta saatavasta tulosta riippuen. Kaikki muu oli "ilmaista", jos omalle työlle ei lasketa hintaa.