Viikonloppu Pohjois-Tansanian maaseudulla sujui vauhdikkaasti. Samalle viikonlopulle osui tuttavamme muutto papiksi seurakuntaan, jonka toimintaa hän oli itse ollut aloittelemassa kymmenisen vuotta sitten. Pappila on uudehko, mutta oli ollut vailla hyvää huolenpitoa, ja ensitöikseen siivottiin kasoittain lepakoiden ja muiden otusten jätöksiä, sekä kaikkea muuta törkyä. Illalla pappila oli jo koti. Vierailimme työtoverini Christopherin kanssa katsomassa kirkkohankkeita ja kyselemässä vesitilanteesta Serengetin laitamille rajoittuvissa kylissä. Tänä vuonna maissi kasvaa hyvin, nälkää ei tarvinne kenenkään nähdä. Vettä on nyt sateiden alettua hyvin, mutta loppuu taas, kun kuiva kausi alkaa. Kehoitimme ihmisiä itse alkamaan toimeen kaivaakseen edes tilapäisen kaivon, parempaa odotellessa. Paluumatkalla jouduin tekemään 63 kilometrin ylimääräisen lenkin, yleensä käyttämäni tie ei ollut ajokunnossa. Kyläreissuilla parhaiten muistaa, miksi täällä ollaan.
 |
| Mbugassa kirkkona toimii vielä tämä puu, uusi on rakenteilla, mutta ei anna vielä suojaa sateelta ja auringolta. |
