perjantai 14. marraskuuta 2014

Klaus - the scorpion


Olen jo noin kahdeksan vuotta kopistellut kenkiäni erilaisten vipeltäjien varalta, kun joku tuttavamme siihen kehoitti Tansaniaan muuttaessamme. Eilen aamulla kävi ilmi, ettei kopistelu ole ollut turhaa, kun kengästä tipahti eteisen lattialle skorpioni.




Skorppari sai nimen Klaus ja asuu nyt teepurkissa.

Kenkien kopistelu on ihan hyvä käytäntö täällä, mutta se jää päälle. Kopistelin kengät myös Suomessa käydessäni ja varmaan talossa jos toisessa ajateltiin, että kippasin kengistä hiekat heidän eteiseen.

 

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isänpäivänä


On hienoa olla isä! Ja olla edelleen myös lapsi, jolla on hyvä isä. Tänään lähdimme isänpäiväajelulle kaupungissa toimivien järjestöjen joulumarkkinoille ja söimme hyvän lounaan Victoriajärven rannalla sukumarumpujen kumistessa markkina-alueelta. Hieno päivä lasten ja vaimon hyvässä seurassa! 





Hyvää Isänpäivää!

maanantai 3. marraskuuta 2014

Robin Hoodit

Kun menen tansanialaiselle torille, on paljon mahdollista, että ananaksesta pyydetään 3000 shillinkiä. Kun pienituloinen paikallinen tulee ostoksille, samankokoisesta ananaksesta pyydetään ehkä vain 1000 shillinkiä. Vaatekauppias kertoo minulle käytettyjen housujen maksavan 20 000 shillinkiä, ja pienituloinen paikallinen saa ne 6000 shillingillä. Onko tämä oikein?

Pohjalla on aika oikeudenmukainen ajatus. Minun eurooppalaisena oletetaan olevan rikas, maksan siis enemmän, kuin köyhä ja sen pienmyyjän kate pysyy edelleen kohtuullisena.

Suomessa on progressiivinen verotus, jossa verot määräytyvät jonkin verran sen mukaan, minkä verran ihminen tienaa. Siitä huolimatta tuloerot kasvavat. Keskimäärin suomalainen tienaa noin 3200 euroa kuukaudessa. Osa tienaa tämän moninkertaisesti, osa vain murto-osan.

Entäpä jos joku rohkea kauppias aloittaisikin Suomessa progressiivisen hinnoittelun. Tuotteiden hinta määräytyisi sen mukaan, mitä ihminen tienaa. (tämä on ajatusleikki, eikä meidän tarvitse miettiä nyt, miten asia käytännössä järjestettäisiin). Kaupan kate otettaisiin varakkaimmilta ja köyhemmät pystyisivät osallistumaan samanlaiseen elintasoon, kuin rikkaammat. Eikö heilläkin olisi siihen oikeus, vaikka ei olekaan mahdollisuutta?Tai entä terveyspalvelut?

On hyvä muistaa, että hinnoittelumme on jo progressiivine, mutta vastakkaisella tavalla. Jos maitopurkki maksaa keskituloa  3200 euroa tienaavalle 1 euron, vastaa hinta 1600 euroa tienaavalle 2 euroa ja 6400 tienaavalle 0,5 euroa.

Robin Hood –toimintaa, "otetaan rikkailta ja annetaan köyhille", harjoittavat monet lähetys- ja auttamisjärjestöt useissa kehitysmaissa, joissa tuloerot voivat olla erittäin suuret, mutta esikuvastaan poiketen laillisin keinoin. Lennetään lentoja varakkaille yhtiöille normaalihinnoilla ja voitto käytetään köyhimpien ambulanssilentoihin. Kaupungin keskustan hienon hammasklinikan tuotolla hammaslääkärit kiertävät maaseutukylissä tekemässä hammashoitoja köyhimmille. Osittain samaa on sekin, kun tyttöjen koulutusta tuetaan upean ja kalliin järvenrantaravintolan voitoilla. Epäoikeudenmukaisessa maailmassa tarvitaan lisää tällaisia rohkeita Robin Hoodeja.