Remontti

Aika kulki ohi Sinema Leo -elokuva-auton vanhojen kaappien ja sänkyjen. Saimme hyvästä työnjäljestään tunnetun puuseppä Nathanaelin korjaamaan kaluston. Tällä kertaa  levyksi valittiin vesivaneria. Se ei ole ihan kauneinta, mutta kestävää. Uudet kalusteet valmistuvat sopivasti  ennen syyskuun reissun alkua.

Pari edellistä reissua olivat olleet taas mielenkiintoiset. Ensimmäinen alkoi hankalasti, ei ollut lupia elokuvien esittämiseen. Vastaanottavassa seurakunnassa oli unohtunut kaikki valmistelut työntekijävaihdoksen myötä. Tiimi alkoi kysellä, minne voisivat mennä, ettei aika menisi hukkaan. Yksi Geitan alueen seurakunnista ilmoitti, että sinne luvat saisi jo seuraavalle päivälle. Sitten vastusteli auto. Katkennutta tuulettajanhihnaa piti lähteä vaihdattamaan Geitaan. Paluumatkalla oli vastassa ruuhka. Vilkas toripäivä oli tukkinut tiet ja ajaminen oli ollut hankalaa. Torilta oli alkanut tulla ihmisiä koputtelemaan ikkunoihin: ”Hei, ettekö te voisi järjestää täälläkin jonkin opetustilanteen?” Heidän saamansa luvat ylsivät torialueelle asti ja mikäpäs siinä. Laitteet pystyyn ja Daudi auton katolle opettamaan. Väkeä oli kertynyt yli 2000 ihmistä kuuntelemaan. Illalla samalla alueella oli esitetty vielä myös elokuvat.

Toisella reissulla oli ollut mukana vähän vauhdikkaampi sielunpaimen. Tiimin kuvaillessa häntä, sai vaikutelman, että hän oli kastanut vähän ”kaikkea mikä liikkuu”. Kysymys oli oppierosta, vaikka työntekijä olikin samasta kirkosta. Hänen mukaansa ihmiset kastetaan ensin ja sitten opetetaan, jos pystytään. Kirkon käytäntö on, että ensin on kastekoulut ja muut, ja sitten kun ihminen tietää, mistä on kyse, hänet kastetaan, jos hän itse sitä haluaa. Tiimiläiset olivat yrittäneet keskustella työntekijän kanssa, mutta tuloksetta. He eivät niinkään olleet kiinnostuneet asian teologisesta vaan käytännöllisestä puolesta. Teologiseen kinasteluun voitaisiin kuluttaa kaikkien kirkkojen kaikki voimavarat, jos niikseen haluttaisiin, ihmisten parissa tehtävän lähetystyön kustannuksella. Lopulta he veivät hänet erääseen kotiin. Perhe oli kastettu edellisenä päivänä. Perheen isä ei ollut osannut kertoa edes, minkä kirkon jäseneksi hänet oli kastettu, saati mitä se merkitsee. Ehkä se auttoi työntekijää näkemään, että myös kirkon yleiselle käytännölle on perusteita.

Toisinaan on täällä nähty esimerkiksi lyhyesti maassa vierailevien ryhmien kastamien keskuudesta, etteivät kastetut ole ymmärtäneet kasteen merkitystä, jos kasteet eivät ole liittyneet seurakunnan omaan normaaliin toimintaan ja opetukseen. ”Vieraat kertoivat kastaneensa 300 ihmistä. Ketään heistä ei ole koskaan näkynyt alueen kirkoissa. Minne he katosivat?” Kyseli kerran eräs hiippakuntamme johtajista.

Sinema Leolla on luvassa puuhakas syksy. Melkeinpä, kun tiimi syyskuun puolivälissä lähtee liikkeelle, auto on kylissä joululle asti. Saakin olla kalusteet kunnossa sellaista reissua varten.