Tyttö

Tyttö istui takapenkillä, isänsä oli valloittanut etupenkin. Kuuntelin puhetta ja mietin, miksi tuo pieni tyttö puhui kuin aikuinen. Kertoi kuka oli vihitty ja mitä taustoja liittyi tapaukseen. Isänsä naurahti ja myötäili. Seurakunnan toiminnassa oli selvästi ollut mukana, tyttö kun kertoi myös jostain papista ja hänen vaikeuksistaan. Tytön pikkuveljen synytmäpäivää oli vietetty vähän aikaisemmin. Oli ollut isot juhlat, vaikka vuosia ei pikkumiehellä ollut vielä montaakaan. Kun tytöltä kysyttiin, milloin hänen omat synttärinsä olisivat, tiesi päivän, mutta kertoi, kuin asia ei sattuisi, ettei hänen syntymäpäiviään oltu koskaan vielä vietetty.

Tunnen aika monta samanlaista tyttöä, joilla ei ole syntymäpäivää milloinkaan. Pikku- tai isolla veljellä sen sijaan juhlat juhlitaan. Voiko selkeämmin osoittaa lapselle, ettei hän ole arvokas. Onneksi on myös yhä enemmän niitä perheitä, joissa tytöt ovat tärkeitä, eikä lapsia laiteta tärkeysjärjestykseen. Silti aivan liian moni tyttö jää kakkoseksi. Monella tytöllä ovet ovat sulkeutuneet jo syntymän hetkellä.

Tänää perjantaina 11.10. vietetään YK:n tyttöjen päivää. Lastemme koulussa kaikki, pojatkin, pukeutuvat vaaleanpunaiseen. Ettei unohdettaisi, ettei kaikki ole mennyt ihan tasan.

Näiltä nurkilta katsottuna tyttöjen ja naisten asemaa pitäisi parantaa tekemällä aktiivista työtä myös poikein ja miesten parissa, jotta tila tasa-arvolle laajenisi. Muutoin ehkä vain erityisen vahvat naiset voivat murtautua läpi sukupolvien totutuista tavoista ja asenteista.

Lapsen lukukirjassa oli loru:

What are little girls made of?

Sugar and spice

and all that’s nice,

that’s what little girls made of.

Niin ovat tehdyt nekin tytöt, jotka eivät pääse kouluun, jotka työskentelevät pienestä pitäen, jotka jäävät sodan jalkoihin ja jotka lapsena aikuisen äänellä kertovat, etteivät vietä merkkipäiväänsä.

(hän ei ole se tarinan tyttö)