Nuhteita tuli. Kuulin kuuluvani komiteaan, jonka olisi pitänyt toimia, enkä ollut tehnyt mitään asian hyväksi. Oikeastaan hämärästi tiesin asiasta, mutta olin lupautunut mukaan vain yhdesti suunnitteluun ja kyseisenä vuonna asian toteutukseen, joten olin toiveajatellut osuuteni jo päättyneen. Nyt on kulunut tuosta varmastikin jo neljä tai viisi vuotta ja minulta taas kysyttiin, miksi komiteamme ei ole suunnitellut seuraavaa vastaavaa tapahtumaa? Olen siis muuttunut komitean ainaisjäseneksi. Ja se ei ole edes ainoa. Eri paikoissa olen ollut varomaton, luvannut olla kerran mukana jossain ja sitten se on taas menoa. Ne pomppaavat aina jostain esille, komiteat joiden en ole muistanut edes olevan olemassa. Joku kysyy, miksei internet toimi ja korvat punaisina kuuntelen, ettei atk-komitea ole sitä saanut aikaiseksi. Ai niin, koetin korjata sillä toimistolla muutaman koneen joitain vuosia sitten. Ja komitea tuli kaupan päälle.
Joistain komiteoista voi olla jotain hyötyäkin. Mutta ainakin niissä kuluu aikaa. Olen ollut joskus taannoin komiteassa, joka pohti ennaltaehkäisevää päihdetyötä. Se oli jokin lakisääteinen juttu, tuli tehdä sellaiset suunnitelmat. Kokoushuoneen ikkunoista näin nurkalle, jossa kulmakunnan vanhat juopot ja nuoret mahdolliset tulevat sellaiset istuivat pitkät päivät yhdessä. Olisimmeko ehkä saaneet enemmän aikaiseksi, jos olisimme kokoushuoneen sijasta menneet sinne nurkalle?
”Taivaassa ei ole johtokuntaa, mutta helvetti on täynnä komiteoita”, tuumasi tanskalainen saarnamies Olfert Ricard jossain opetuksessaan. Luoja varjelkoon meitä liioilta komiteoilta. Jää muuten oikeat työt tekemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti