Läheltä piti

Tuskastuin kun oli niin hidasta. Tuntui, että aina kun menin siihen rahalaitokseen, kohdalleni osui aina juuri se virkailija, joka kaikkein eniten ei tahtonut minua palvella. Sama toistui moneen kertaan. Eräs virkailija erityisesti tuntui saavan aikaa kulumaan paljon ystävien kanssa puhelemisiin ja milloin kukakin sai mennä edeltä, vaikka jonossa seisottiin kaikki. Kyllästymiseni varmasti näkyi päälle ja entisestään heikensi palvelua.'

Kerran olin kirkollamme kokouksessa, jossa oli myös kyseisen rahalaitoksen edustajia. Pohdiskelin, että sanoisin edustajille, että toimintanne on ok, mutta asiakaspalvelijoistanne erityisesti yksi saa asioinnin hyvin ikäväksi. En kuitenkaan sanonut.

Seuraavana päivänä minulle selvisi, että kyseinen virkailija olikin yhden kirkkomme kristityn puoliso, vieläpä edellispäivän kokouksessakin istununeen henkilön, jonka kanssa asioin useinkin, en vain ollut tuntenut hänen perhettään. Tapasin heidät yhdessä ja tämä kristitty esitteli meidät toisillemme, kättelimme ja sanoin, että tunsimmekin jo toisemme. Olin ihan iloinen, etten ollut edellisenä päivänä mennyt reklamoimaan palvelusta. Tapaaminen olisi voinut olla hieman viileämpi.

Sen jälkeen palvelu on ollut hyvää. Se kelpaa minulle hyvin, mutta parempi olisi, kun ihmiset palvelisivat toisiaan hyvin, tunsivatpa sitten toisensa tai eivät tai kuuluivatpa sitten samaan kirkkoon tai eivät.

Tarinalla on myös opetus. Ilmeisesti vaikeneminen on aina silloin tällöin paikallaan tai muuten voi tulla toraa.