*Iltapäivä, 27.7 oC, puolipilvistä, tyven
Lapsena ja nuorena tuli luettua monenlaisia taitoja opettavia kirjoja. Oli Baden-Powellin Partiopojan kirja ja sen lisäksi kaikenlaisia erä- ja selviytymisoppaita, poikien askartelukirjoja, joista aina vanhimmissa oli parhaimmat askartelut ja monia muita tuhannen tiedon oppaita.
Sitten jossain vaiheessa tällaisia oppaita ei enään ollutkaan ympärillä, tai ne muuttuivat hyvin kapea-alaisiksi, halutessani vaikka perehtyä tarkemmin johonkin kalastusjippoon. Eräänä päivänä posti toi siskoltani paketin, josta kuoriutui kirja ”211 asiaa, jotka joka äijän pitäisi tietää” (Tom Cutler, Atena 2006). Vuosien jälkeen sain palata taas tuttuun ”tuhannen tiedon maailmaan”, tosin tällä kertaa paljon hauskemmin kirjoitettuun, kuin aiemmissa lukemissani oppaissa.
Olen lukenut kirjan monet kerrat. Kaivelen sen esille silloin, kun haluan lukea jotain todella hauskaa ja olla ajattelematta mitään erityisemmin vakavaa. Ja kieltämättäkin on kiinnostavaa tietää, kuinka lypsetään lehmää tai tehdään kansalaispidätys, sytytetään pieru palamaan (olen nähnyt vain, kuinka eräät keinokuituboxerit syttyivät tuleen eräällä poikaleirillä), kuinka pelataan elefanttipooloa tai tehdään eloonjäämispakkaus tai otetaan suuntaa auringosta rannekellolla. On hyvä osata myös otta kalsarit pois riisumatta housuja, osata morsettaa ja tehdä merisairas appelsiini. 20 sentin sänkyjäristystä täytynee myös joskus kokeilla jollekin sopivan sikäesti nukkuvalle ja ruokaohjeet ovat aika lailla mukavan miehisiä. Kirjan takakansi lupaakin kirjan olevan "elintärkeän käsikirjan äijille, sälleille ja pojille sisältäen kaikki ne jutut, joita ei opetettu koulussa tai partioleirillä."
Vaikka nykyisin kaiken tiedon saa itse hakemalla netistä, olisi näihin vanhan ajan väilillä ihan turhankin tiedon oppaisiin mukava palata. Etenkin jos ne olisivat huumorilla maustettuja, kuin nämä kirjan 211 asiaa ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti