Kävelin kaupunkiin asioita hoitamaan,
sitten toimistolle. Odottelin hetken asioiden etenemistä, mutta remontin
takia asiat olivat vähän hitaampia, lähdin välillä hakemaan koululaisille evästä. Kävelin kulmaan, josta
saa kaupungin parhaat sambusat.
Tuttu myyjä tervehti ja kysyi kuulumiset ja toivotti uudet
vuodetkin vielä. Tein samoin ja kyselin sambuusoita ja niitä oli vain muutamia.
Myyjä sanoi, että odota vartti niin tekevät uudet. Istahdin odottamaan. Nuori mies
luutusi lattiaa ja tuli pöydän vierestä puhdistamaan ja juttelemaan. Kyseli,
miksi kuljin aina jalkaisin. Arvasin, että halusi kysyä, miksi kuljin jalkaisin,
vaikka olisi varaa autollakin ajella. Kerroin liikunnan olevan hyväksi ja
autoilun olevan pahaksi, mutta että aika lämmintä oli nyt kävellä. Mies jätti
mopin ämpäriin ja meni nurkan taakse ja kohta alkoi tuuletin yläpuolellani
pyöriä ja liikutella lämmintä ilmaa. Mies palasi moppinsa ääreen ja sanoi
kylmiössä olevan soodaa ja hainkin yhden. Odottelin ja vastasin joihinkin
sähköpostieihin puhelimella odotellessa. 
Kohta oli tuoreita sambuusoja pussissa ja maksoin ne. Myyjä sanoi soodan
kuuluvan kauppaan. Kiittelin ja sanoin toisena päivänä hakevani lisää. Vein
eväät koululaisille ja palasin toimistolle. Tuo pieni hetki siinä sambusanurkan ystävällisten ihmisten parissa oli
piristykseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti