Kukko kiekuu

*aamu 24.6^oC, tuulee kevyesti, pilvetön taivas. Iltapäivä 28^oC, pilvetön ja tyven.

”Kyllä ne pärjäävät”, sanoi vartija ja vapautti kanan ja kukon ulkoilemaan. Itse olin nuorimpiin koiriimme nähden pessimistisempi ja olin ajatellut pitää kyseisen siivekäspariskunnan aitauksessaan. Ne olivat lahjaksi saatu ja perheen nuorimmainen oli keksinyt niille nimetkin, Sanna ja Tuomas, suomiopettajiensa mukaan. Katselin kanojen menoa pihamaalla, ja se näytti juuri siltä, miltä kanojen elon kuuluisi ollakin. Putte –  hieman jälkeen jäänyt kadulta pelastettu koiramme – näytti olevan kyllä kanojen perään. Sitä piti vahtia aluksi. Mutta hämmästyttävän äkkiä koirat näyttivät oppivan, ettei ylvästä kukkoa ja hänen valkoista morsiantaan ollut lupa mennä syömään.

ennen esitystä hän teki lämmittelykseen joitain
harjoituksia

Kanojen vapauttaminen oli yksi monista jouluiloa tuottaneista asioista. Ja mikä hauskinta, maatalosta tulleet ihmisten ja eläinten seuraan tottuneet kotkottajata osoittautuivat hyvin seurallisiksi. Ne etsiytyivät aina sille puolelle pihaa, missä itsekin olimme.

Mutta sitten tapahtui onnettomuus. Kana oli mennyt nokkimaan ruokaa koiran kupista ja siitä hermostuneena villakoira Leevi oli puraissut kanaa. Olin pojan kanssa jotain verstaalla nikkaroimassa, kun vartija tuli puolikuollutta kanaa kantaen ja kysyi, ”olisiko se armeliaampaa?”. Katsoin purtua kylkeä ja totesin, että näin taitaisi asia olla. Hän kysyi, mitä tehtäisiin kanalle, ja ajattelin, ettei tällaisessa maassa sentään syömäkelpoista lihaa aleta maahan hautamaan, vaikka itse en jostain syytä tätä kanaa halunnutkaan pataan laittaa. ”Tee sen jälkeen sille, mitä hyväksi näet,” lupasin. Hän kiitteli ja lähti laittamaan kanan ja vei sen sitten perheelleen.

Nyt muutama päivä tuon jälkeen olemmekin saanut herätä äänekkääseen kieuntaan. Kukko jatkaa päiväkävelyitään, ja koska emme ole vielä ennättäneet hankkia hänelle seuraa, on hänen yritettävä saada aika muuten kulumaan. Ja kun heti makuuhuoneemme puoleisen aidan takana naapurissa on iso kanala, niin minnepäs muualle se kukkopolo tulee miehisyyttään osoittamaan, kuin makuuhuoneen ikkunan alle.

Varsinainen esitys oli lyhyt ja ytimekäs

Kukko kiekuu vain sinullekin, kyllä me vielä sinulle seuraa saadaan, kun taas kunnolla arkeen ennätetään.

hän teki nöyrän kumarruksen
ja olin kuulevinani hänen hyräilevän:
"..sulkeudun sun suosioon ja lopetan"