Oltiin vaimon kanssa tulossa suomikirjastolta Nyakatosta ja kääntymässä tienhaarasta kaupunkiin, mutta
päätettiinkin, että käydäänkin katsomassa.
Ajettiin vähän matkaa
eteenpäin ja käännyttiin ja tultiin teollisuusrakennusten välistä tuttuun
paikkaan. Lupaavalta näytti, kun palaneen talon päällä oli uusi komea katto ja
muutenkin näyttii uudelta ja siistiltä. Tuttu mies tuli ovelle vastaan ja
hymyili, että on taas avattu ja pari päivää on nyt paahdettu. Se oli helppoa
huomata kun ulkona tuoksui hyvälle kahville. Onnittelimme miestä ja
pahoittelimme vielä kerran paahtimon tulipaloa. Mies kertoi, että koneet olivat
loppujen lopuksi kärsineet vain vähän ja olivat olleet kunnostettavissa.
Parasta aikaa paahtumassa oleva kahvi oli vähän erilaista,
kuin oma toiveemme ja mies lupasi, että seuraavalle päivälle sitä meidän
paahtoa taas saisi. Kiitimme ja lupasimme tulla silloin iltapäivällä sitten
uudelleen. Kun menin hakemaan, oli kymmenen kilon säkki ovenpielessä valmiina
odottamassa.
Nyt meillä on taas joksikin aikaa sitä kahvia, jonka kanssa täällä
pääsi oppimaan, mitä hyvä kahvi tarkoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti