Viiden euron majatalo

Odotin saavani kyytiini kaksi ihmistä, mutta heitä tulikin neljä, kaksi aikuista ja kaksi lasta.Toinen lapsista oli kipeänä ja vein heidät ensin klinikalle. Sitten aloittelimme matkaa. Kysyin, olivatko saaneet aamuteetä, kertoivat etteivät. Olivat matkustaneet aamuvarthaisesta kuivin suin. Osa matkalaisista oli ensimmäistä kertaa kaupungissa, ja ensimmäistä kertaa myös näkivät kerrostaloja. Lupasin, että juomme aamuteen kerrostalossa ja ajoin yhden uusimmista kahviloista eteen parkkiin. Nousimme ulos ja kävimme kahvilaan. Tiesin, että se olisi aika erilaista kuin heillä, olinhan ollut moneen kertaan heidän kodeissaan. Koetin rohkaista heitä sanomalla, että tämä kaikki mitä tässä maassa on, on myös heitä varten. Mutta aistin, että olivat vähän vieraalla maaperällä. Niin kai olin itsekin, kun ensimmäistä kertaa kävin nukkumaan tembe-talon lattialle heidän kylällään.

Teen jälkeen matka jatkui, ja ajoimme kylille. Olimme menossa seurakunnan puolesta tervehtimään yhteistä tuttavaamme. Matkan varrelta oli tarkoitus ottaa mukaan yksi ihminen. Löysimme hänet ja seurueemme kasvoikin neljällä, hän kun oli ottanut ystävänsäkin mukaan. Ajoimme eteenpäin kansallispuiston reunaa seurailevaa tietä. Osa matkakumppaneistani näki ensimmäistä kertaa Gnu-antilooppeja ja seeproja. Pysähdyimme hetkeksi niitä katsomaan. Ajoimme paikalle, jossa tienvarressa oli joukoittain ihmisiä myymässä hedelmiä ja vihanneksia. Ihmiset halusivat kysyä hintoja, joten hiljensin. Tiesin, ettei kukaan ostaisi mitään, heillä kenelläkään ei ollut rahaa mukanaan. Olivat lainanneet nekin rahat, jolla pääsivät ensin edes Mwanzaan asti. En siis ehdottanut, että menisivät ostoksilleen.

Sitten oli jo ilta, joten oli syytä majoittua. Etsimme majatalon, josta jokaiselle löytyisi huone. Se oli täkäläisittäin hyvinkin siisti ja lupasi tarjota myös aamupalan. Huoneet olivat kunnossa. Vesi oli katkennut joten hana oli koristeensa kaakeloidun kylppärin seinällä, mutta pesuvettä oli ämpärissä ja hyllyssä oli uudelleenpakattu saippuapala tarjolla. Huoneiden ovissa oli hyvät lukot. Hinta oli viisi euroa huoneelta.

Illalla istuimme majatalon tielle avautuvassa ruokakatoksessa muovituoleilla ja pidimme kokousta tulevasta juhlasta. Kesken kokouksen siihen paikalle tuli levoton mies, joka huitoi ja uhkasi viidakkoveitsellä. Säikähdin, niin taisivat tehdä muutkin. Joku majatalon miehistä oli huomannut miehen jo ennen meitä ja oli jo miehen kimpussa. Majatalon vartijakin saapui paikalle ja heittäytyi miehen kimppuun. Tilanne oli kohta hoidossa joten jäimme istumaan ja seurasimme, miten mies raahattiin ulos. Viidakkoveitsi kalkkasi kaarmeihin ja lattiaan, miehen pyristellessä vastaan. Taisi olla tanakasti päihtynyt se mies. Jatkoimme palaveeriamme, lopetimme ja lopulta myöhällä pääsin nukkumaan.

Sitten oli vain majatalon paljon nukuttu patja. Oli moskiittoverkko ja taskulamppu, ja sen terävässä valokiilassa verkon varjo seittinä huoneen seinällä. Oven takan oli televisio ja jokin jalkapallomatsi, nurkan takana generaattori. Toivoin, että ne suljettaisiin sitten myöhemmin. Kuulin veden palaavan kylppäriin, se norui rikkinäisestä hanasta lattialle. Luin hetken ja aloin levolle ja unta odotellessa ja majatalon ääniä kuunnellessa mietin, että vähän kummallista on, kun välillä on matkaoppaana ihmisille heidän omassa kotimaassaan.