30/365 tavaraa

On kulunut kuukausi siitä, kun aloitimme 365 tavaraa kampanjamme. Sen toteuttaminen ei ole ollut vaikeaa. Olen omaksi huvikseni koettanut kirjoitella ylös millaista tavaraa on tullut annettua kiertoon. Näyttäisi, että vähän kaikenlaista, ihan vain päällimmäistä, mitä on taloon kertynyt. Nyt ne ovat muissa kodeissa, mutta arvelisin, että hyötykäytössä. En ole laskenut, paljonko tavaroita on tarkalleen kertynyt, mutta joka päivälle on löytynyt vähintään jokin yksittäinen asia, etenkin kun lasken tässä kirjat ja vaatteet yhtälailla tavaroiksi. On siis ollut kyllä ihan helppoa keksiä mitä antaisi, vähän enemmän on pitänyt miettiä, miten ja kenelle ne antaisi, ettei esimerkiksi loukkaisi. Juuri tälle ajalle on sattunut useampia reissuja, mutta reissujen jälkeen vähän takautuvasti olemme paikanneet aukkoja.

Muutama päivä sitten saimme nipun suomalaisia lehtiä, vieläpä aika tuoreita. Ne olivat hieno tuliainen vierailtamme. Kaksi lehdistä oli kahden eri kauppaketjujen julkaisuja. Niitä oli mukava lukea. Olin aika tavalla unohtanut, mitä mikäkin maksaa Suomessa. Samalla huomasin, etten ole pariin vuoteen, ehkä useampaankaan tullut lukeneeksi mainoksia. Suomessa käydessä me pudoteltiin postilaatikkoon eksyneet mainokset suoraan paperinkeräykseen, lähinnä siksi, ettei niiden lukemiseen halunnut käyttää sitä lyhyttä aikaa, mitä siellä viivyimme.

Täällä ollessa emme ole saaneet varsinaisia mainoksia käytännössä ollenkaan. Suomalaiset harrastelehdet toki sisältävät aika määrän mainoksia, mutta niihin ei tule kauheasti kiinnitettyä huomiota. Meidän lähikaupoista ei kuitenkaan kyseisiä tavaroita saisi. Jatkuvasti syntyy uutuuksia. Tuntui hieman kummalliselta lukea asioista, joista ei ensilukemalla saanut ollenkaan kiinni, mistä siinä puhuttiin. Mikä on kapselikeitin?

En voinut olla pohtimatta, monetkohan asioista tuntuisivat ensin mukavilta, mutta ehkä jo muutaman käytön jälkeen muuttuisivat tarpeettomiksi komerontäytteiksi kaikkien entisten lisäksi (vert. leipäkone ja se muovinen piikkimatto).

Mainoslehdissä oli useamman sivun ympäristövinkkiosat. Ne olivat itse asiassa erittäin hyviä ja informatiivisiä, ja yhdestä ajattelin jonkin pikkuosan kääntää swahiliksikin tulevaa ympäristöopetusta taas ajatellen. Mutta minusta ne olivat vähän omituisessa yhteydessä. Kaupan ajatus on myydä ihmisille, ja vauhdittaakseen tulostaan koettaa saada ihmiset ostamaan silloinkin, vaikka mitään eivät tarvitsisi. Siinä ei ole mitään ”vihreää” vaan kasvava kulutus pelkästään vauhdittaa luonnonvarojen loppumista, luonnon sietokyvyn ylittämistä ja pahentaa ympäristön vaurioitumista tuotantomaissa ja muuallakin ilmastonmuutoksen vauhdittumisen ja kasvavien jäteongelmien myötä. Kaupat koettavat siis antaa mielikuvaa vastuullisuudesta antamalla kierrätysvinkkejä. Mutta enemmän säästäisimme luontoa, jos vain yksinkertaisesti ostaisimme vähemmän tavaraa. Samalla kierrätysongelmakin olisi pienempi.

On ollut mukava kuulla, että tämä ”365 tavaraa” on kiinnostanut muitakin. Tervetuloa muutkin mukaan jos vain kiinnostaa. Anna kodistasi vähintään yksi tavara, vaate, kirja tms. päivässä jollekin tai jonnekin, missä siitä on enemmän hyötyä. Kelvotonta jätettä älä anna kenellekään.  Jos jonain päivänä et keksi mitään annettava, älä välitä, tämä ei ole kilpailu, ei laki, eikä peli jossa hävitään tai voitetaan. Tämä on vain vuodenmittainen kierrätystapahtuma, jossa suurin hyötyjä mahtaa olla se, jonka koti muuttuu 365 pois annetun tavaran verran tilavammaksi.