Sinema Leo, elokuvia Pohjois-Tansanian kylissä

Olen puhunut ja kirjoitellut usein Sinema Leo (= "elokuvat tänään") työstä, ja tässäkin blogissa siitä varmastikin tulee mainittua, vaikka tämä ei olekaan mikään virallinen työblogi. Kun tässä kuitenkin on tilaa kirjoitella, ajattelin laittaa tähän kuvaa ja sanaa Victoriajärven Itäisen hiippakunnan evankeliointityön elokuvatoiminnasta, jota suomalaiset kristityt tukevat Suomen Lähetysseuran kautta, ja jossa itse työskentelen. Vastaan mielelläni myös kysymyksiin. Laita kysymyksiä kommentteihin tai sähköpostiin. 

Autoa pakataan. Tällä kertaa mukaan lähti myös
vanha sohvaryhmä erään papin uuteen kotiin.

Tästä se alkaa. Auton pakkaaminen on tarkkaa puuhaa. Projektori menee tuohon koloon, laiteräkki tähän ja generaattori ja kaiuttimet keskilattialle. Auton sängyt levitetään ja niiden päälle nostetaan patjat ja evankelistojen omat tavarat. Auto ja tiimi ovat valmiina lähtöön.

Daudi, Christopher ja Sebastian

Sinema Leo:n kolmesta evankelistatasta, (Christopher Misana, Daudi Fadhili ja Sebastian Alloys) aina kaksi vuorollaan on kaksi viikkoa reissussa ja yksi lepovuorossa. 



Tästäkin selvittiin. Tämä ei ole Sineman auto,
mutta samanlainen.



Sinema Leo:n auto on Toyota Land Cruiser ”hardtop”, järeä maastoauto, jolla pääsee paljon huonompaan paikkaan kiinni kuin hekilöautolla. Auto on ostettu puoleksi hiippakunnan ja puoleksi suomalaisten lahjoittamilla varoilla.

Auton sisätilat on muutettu niin, että auton peräosassa on nukkumatilaa kahdelle hengelle (tosin on aika ahdasta).

Ennen reissua on hiippakunnan tilitä nostettu rahat auton kuluihin, tiimiläisten palkkoihin ja muihin pakollisiin kuluihin. Suomen Lähetysseura laittaa hiippakunnan tilille työmuodon budjetin kahdessa erässä vuoden alussa ja keskellä. Osa minun työtäni on seurata rahankulkua ja johtaa ja suunnitella osaltani työmuodon toimintaa. Siksipä tiedän sentin tarkkuudella, miten työmuodon rahat ovat kuluneet.  Vierailen myös alueilla kyselemässä palautetta ja suunnittelemassa tulevaa. Koko työmuodon, ja siten myös minun, johtaja on hiippakunnan piispanapulainen pastori Oscar Lema. Sinema Leo -työtä tehdään useammissa hiippakunnissa. Sitä on tehty eri alueilla ehkä noin 30 vuoden ajan.

Reissun aluksi ajetaan alueen seurakuntaan. Meillä kaukaisimmat alueet ovat yli 400 km päässä Mwanzasta. Seurakunnassa varmistetaan, että viranomaisten luvat elokuvien näyttämiseen ja ulkoilmatapahtumiin ovat kunnossa ja sovitaan ketkä seurakunnan työntekijöistä ovat mukana milläkin kylällä. Jos on jo ilta, tiimi yöpyy seurakunnassa ja lähtee vasta aamulla kylille.

Kaikki työ suunnitellaan seurakunnan väen kanssa

 Seurakunnat tuntevat omat alueensa. Kun seurakunta haluaa aloittaa toimintansa uudella kylällä, Sinema Leo:n tiimi on valmis auttamaan. Sinema Leo ei mene koskaan sellaiselle alueelle, jossa seurakunnalla ei ole vielä toimintaa. ”Olisi typerää kylvää, mutta jättää kastelematta”, tuumaili  eräs työmuodon aiemmista johtajista. Seurakunta ei rakennu siitä, että tehdään jokin äkkimutka jonnekin, ja jätetään ihmiset oman onnensa nojaan sen jälkeen. Vain pitkäjänteinen työ tuottaa tulosta. Kaikki Sinema Leo:n toiminta on siis osa paikallisseurakuntien omaa toimintaa.

Kun uudelle kylälle saavutaan, aluksi kuulutetaan auton kaiuttimilla, ketä ja mistä ollaan. Kerrotaan, että tapahtumat ovat evakelisluterilaisen kirkon toimintaa, ja ne ovat kaikille avoimia. Aamupäivisin yleensä kierretään ovelta ovelle. Tällöin yleensä etsitään erityisesti jo olemassaolevia kirkon jäseniä, esim. Kylälle muuttaneita kristittyjä, joilla ei asuinpaikkakunnallaan vain ole ollut mahdollisuutta osallistua kirkon toimintaan. Heitä halutaan käydä tervehtimässä ja kutsumassa alkavan seurakunnan toimintaan. Voi olla myös perheitä, jotka ovat toivoneet vierailua, sairaiden luona käyntejä  tai koteja, joissa alueen evankelista toivoo tiimin vierailevan.

Daudi Fadhili puhevuorossa iltapäivän
ulkoilmatapahtumassa.

Iltapäivällä tiimi järjestää seurakunnan työntekijöiden kanssa ulkoilmatapahtuman, jossa kerrotaan tarkemmin ketä ollaan ja mitä ollaan ja mitä kirkossa opetetaan. Näihin tilaisuuksiin kokoontuu yleensä 30 - 300 henkeä. Meidän toiminnan tärkein viesti ihmisille on jouluevankeliumista tuttu: ”älkää pelätkö”. (Palaan tähän toisella kertaa) Autossa on myös valikoima tärkeimpiä kristillisiä kirjoja, joita myydään huomattavasti alennettuun hintaan, ja jonkin verran lahjoitetaan myös ilmaiseksi.

Sen jälkeen alkaa illan elokuvien valmistelu. Valkokangas kootaan, generaattori sijoitetaan sopivaan paikkaan, elokuvalaitteisto kootaan autoon suojaan sateelta ja tuulelta. Nykyisin elokuvat näytetään dvd:ltä valovoimaisella dataprojektorilla.

Kun ilta pimenee (päiväntasaajalla aina noin klo 19,00) elokuvat alkavat. Aluksi näytetään ehkä jokin opetusfilmi vaikkapa perhesuhteista tai HIV-aids-kysymyksistä. Yleensä uudella kylällä kolmen ensimmäisen illan pääelokuvana on tuttu monille kielille käännetty Jeesus –elokuva, jota suomessakin näytetään esim. Rippileireillä. Meillä se on swahilin- ja sukumankielille dupattuna. Autossa on aika laaja swahilinkielinen valikoima kristillisiä elokuvia.

Elokuviin kertyy hieman paikasta ja säästä ja vuodenajasta riippuen 200 – 1 500 ihmistä iltaa kohti. Silloin kuin maanviljelykset vaativat eniten työtä pelloilla, on luonnollisesti vähiten osallistujia elokuvissa. Työ on aika tavoittavaa, vuonna 2011 tavoitettiin noin 51 500 ihmistä, vuonna 2012 noin 38 000 ja tänä vuonna on 1.7.2013 mennessä tiimi on järjestänyt 92 tapahtumaa (elokuvailtoja ja päivätilaisuuksia) ja tehnyt 187 kotikäyntiä, joilla kaikilla yhteensä on tavoitettu noin 38 000 ihmistä. Yhden ihmisen tavoittamiseen olemme käyttäneet vuosittain  noin 250 - 300 TZS eli noin 0,15 euroa.

Huomattavan paljon työaikaa kuluu myös aloittavien seurakuntien työntekijöille annettavaan koulutukseen ja ohjaamiseen, tai voisko sanoa "vertaistukeen", evankelistalta evankelistalle.

Kun elokuvat on näytetty ja ihmiset palaavat koteihinsa, Sinema tiimi purkaa vielä elokuvalaitteet, pakkaa ne autoon, syö illallisen (tai olisiko ”yöllisen”) ja käy nukkumaan autoon. Aamulla työ jatkuu auringon noustessa.

Christopher Misana Sinema tiimistä

Kahden viikon reissulla ennättää käydä useammalla kylällä, joista kullakin viivytään yleensä kolme päivää. Kun kaksi viikkoa on kulunut, tiimi palaa Mwanzaan, tavarat puretaan ja tehdään matkaraportti, palautetaan mahdolliset ylijääneet rahat ja kirjatulot hiippakunnan tilille. Sitten on vuorossa ansaittu lepo ennen seuraavaa reissua.

Tiimin työ kylissä on paljon monipuolisempaa, kuin tässä kuvasin. Mutta nyt tiedät suunnilleen, mitä tarkoittaa, kun puhutaan Sinema Leo:n työstä. Millaisia ajatuksia tämä sinussa herätti?

(Teksti: Mikko Pyhtilä, Valokuvat: Sebastian Alloys, Christopher Misana, Daudi Fadhili ja Mikko Pyhtilä)