Kadun kuhinassa

Vastaantulijat tällä kadulla ovat yhtälailla perinteisiin heimoasuihin pukeutuneita maasaita verikanistereineen ja autonrengassandaaleineen kuin kaupungin vauraimpia kalliissa puvuissaan vielä kalliimmissa autossaan kuin myös köyhiä sormettomia tai varpaattomia kerjäläisiä pankin tai kaupan kulmalla, nuoria eteenpäin pyrkiviä ihmisiä länsimaisissa vaatteissaan, intialaisia ja arabitaustaisia kauppiaita, aasialaisia tiehankkeiden työntekijöitä, eurooppalaisia ja amerikkalaisia milloin missionäärin, milloin kaivosmiehen pestissä ja niin edelleen. On vaikea keksiä, millaista ihmistä tältä kadulta ei löytyisi.

Kun hoidan asioitani, yhdessä liikkeessa tervehditään ”herra Jeesus olkoon ylistetty”, toisessa tuoksuu suitsukkeen savu hindujumalan alttarilta ja kolmannen kaupan ovelle on pitkä jono, koska on perjantai ja muslimien pyhäpäivä, ja muslimikauppias antaa almun jokaiselle sitä pyytävälle. Tällainen katu on vähän sellainen "sopeudu tai kuole -katu", jossa ihminen tottuu pienestä pitäen siihen, että erilaisten ihmisten kanssa on tultava toimeen, jos haluaa pärjätä, vaikka ajattelussa ja tavoissa olisikin eroja.

Kun tulen kotiin, portin avaa vartijamme, joka on muslimi, ja joka tietää vartioivansa kristittyjen kotia. Olemme koettaneet tarjota työtä kodissamme muutamille, ja siten tervehdin nurmea leikkaavaa miestä, joka on katolinen ja vaatteita silittävää rouvaa, joka on adventisti. Lasten koulutoverit ovat noin kolmestakymmenestä eri maasta ja edustavat suunnilleen kaikkia eri uskotokuntia. Siksi syntymäpäiväjuhlat eri kodeissa ovat erilaisia.

Paavi Franciscus on kehoittanut puhumaan toisista uskonnoista kunnioittavasti. Se lienee paras ohje lähteä rakentamaan rauhaa tähän maailmaan.

Vapaus tunnustaa uskoa ja rukoilla ovat täällä ihmisten perusoikeuksia.

"Järjestömme paikallisryhmässä on yhtälailla kristittyjä, muslimeja kuin muidenkin uskontokuntien edustajia. Kuka heistä milloinkin on vastuuvuorossa, aloittaa hän kokouksen yleensä, kuten täällä on tapana, rukouksella. Sellaisella mikä hänelle itselleen ja vakaumukselleen on luonnollista." kertoi yksi tansanialainen tuttavani järjestönsä toiminnasta. Hän on aluejohtajana järjestössä, joka teki yhteistyötä suomalaisen kehitysyhteistyöjärjestön kanssa.

”Jätimme kokouksistamme alkurukoukset pois vain silloin, kun paikalla oli suomalaisen yhteistyökumppanimme edustajia. He eivät pitäneet rukoilemisesta.”

Katolisen kirkon kauneutta
Stone Town, Sansibar.