Suomalainen nuori vieraili ystäväperheensä luona. Nuori astui ovesta sisään ketään tervehtimättä, katse älypuhelimeen tiukasti naulittuna ja käveli suoraan olohuoneen sohvalle koko matkan ruutua tuijottaen. Tilanne oli sen verran erikoinen, että perheen isä lopulta kysyi nuorelta: ”tarvitsetko sinä navigaattoria osataksesi meidän sohvalle?” Koko vierailun aikana nuori ei sanonut sanaakaan, sitäkin enemmän hän uppoutui sosiaaliseen mediaan.
Koetin keskustella erään työtoverin kanssa. Keskustelun aikana hän kaivoi älypuhelimensa esille noin 14 kertaa, luki ajatuksiisna uppoutuneena tulleita viestejä tai vastasi puhelimeen. Kaksi kertaa hän kysyi, mitä olin juuri sanonut.
Ihan vasta juttelin erään ystävän kanssa. Minulla sattui olemaan tietokone edessäni ja eräs kirjoitelma siinä avoinna. Kerran jos toisenkin katseeni harhautui ruudulle, vaikka ystävän kanssa oli mielenkiintoinen keskustelu käynnissä.
Eräs pariskunta oli todella aktiivisesti yhteydessä toisiinsa facebookin välityksellä – vaikka olivatkin kotona yhdessä.
Eräänä vapaapäivänä olin kirjoittamassa uuden blogikirjoittajan innolla jotain mielestäni hyvää juttua. Lapsi kävi nykimässä hihaa, että leikittäisiin, mutta minulle oli tärkeämpää kuluttaa aikaa blogin parissa.
Tänä aamuna oli ylen sivuilla uutinen asiasta, jonka monet ovat varmasti huomanneetkin. Sosiaalinen media (uutisessa facebook) ei tee ihmistä sosiaalisemmaksi eikä onnellisemmaksi vaikka näennäisesti ystäväpiiri laajenisikin. ”Ihmiset voivat sitä huonommin, mitä enemmän he facebookia käyttivät. Mitä enemmän he olivat suorassa yhteydessä ihmisten kanssa, sitä onnellisempia heistä tuli. ” (Yle uutiset 17.8.2013)
Tässä valossa sosiaalisella medialla on yksi hyvä vaikutus ylitse muiden. Se valmentaa suomalaiset varhaiselta iältä asti selviytymään ei-ihmisten kanssa, ettei tule sitten hämmennystä, kun vanhainkodissa yksinäisyyttä potiessamme annetaan seuraksi pattereilla toimiva kani tai hoitorobotti.
Tavallisessa arjessa sosiaalinen media voi monien hyvien puoliensa rinnalla viedä pahimmillaan, kuten edellä olevissa tosielämän esimerkeissä kuvasin, huomion pois todellisista kohtaamisista tai muuttaa niitä kylmemmiksi. ”Puhelimen räpeltäminen”, tai kuin minä itse huomasin tekeväni, koneen tuijottaminen toisen puhuessa, on ennen kaikkea huonoa käytöstä. Mitä, jos jonkun ihmisen puhuessa minulle, alkaisin aina välillä lukemaan kirjaa? Eikö se olisi töykeyttä?
Huomenna on pyhä. Se on hyvä päivä omistaa maailman tärkeimpien ihmisten tarpeisiin. Leikin siis ehkä legoilla, tai pelaan jotain peliä. Kuunnellaan radiojumalanpalvelus Suomesta ja valmistetaan hyvää ruokaa. Välillä vähän ehkä kinastellaan ja sitten taas sovitaan. Illalla yhdessä katsotaan ehkä elokuvaa, se on todellista sunnuntaipäivän sosiaalista mediaa.
 |
| Puhelimenlataus- ja parturipalveluja Meatun alueella |
Erinomainen ja ajankohtainen kirjoitus! Ehkä ihmiselle tekisi hyvää viettää "Jäniksen vuosi" - irtautua teknisestä yhteiskunnasta ja keskittyä läheisiinsä ja itseensä.. Siitä haaveillen, hyvää sunnuntaipäivää! :)
VastaaPoistaJeps, Jäniksen vuosi kuulostaisi hyvältä! Mukavaa viikonloppua sinnepäin!
Poista