Puhelin

Tuttu mies huusi nimeltä, pysähdyin ja kyselin kuulumiset. Mies kaivoi taskuaan: ”Näetkö tämän uuden puhelimen. Halusin tulla sanomaan kiitokset.” Miehellä näytti olevan melkein samanlainen vanha Nokia, jollaisen itsekin joskus omistin, mutta muutama vuosi sitten jo hylkäsin. Silti onnittelin. "Miksi kiittelit?" Mies irrotti puhelimen etukannen, takakannen ja akun: ”Näetkö tämän osan. Se on siitä oranssista, jonka annoitte pois. Tämä siitä vanhasta, jonka itse hylkäsit. Tämä siitä harmaasta, jonka vieraanne toivat, joka ei alkanut koskaan toimimaan. Sain nämä osat yhteen sopimaan. Akun jouduin kyllä ostamaan. ”
 

Muistin laatikot, joita olin varastoista tyhjennellyt. Alkuvuosinamme pyysin muutamaa vierailijaryhmää tuomaan muutaman vaikka vanhankin puhelimen tullessaan ensiavuksi ihmisille, joilla ei ollut minkäänlaista. Osa täällä myös arveli, että vanhakin aito puhelin kestäisi pidempään, kuin upouusi feikki, ja pyysivät vanhoja puhelimia. Saimme näin hankittua puhelimet muutamille niitä tarvitseville. Osassa pöytälaatikoista kaivetuista puhelimissa olivat akut kuitenkin jo niin lopussa, ettei niistä ollut enään iloa ihmisille, joilla ei ollut itsellä sähköjä ja siten jatkuvaa latausmahdollisuutta. Heille huonoakkuisen puhelimen pitäminen olisi ollut hyvin kallista. Yksi latauskerta maksaa noin 300 shillinkiä, kymmenyksen päiväpalkasta. Sen päälle pitäisi maksaa vielä itse puhelutkin. Joitain puhelimia jäi siis varastoon pölyttymään.

Vartijoiden radio rikkoontui ukkosella, vedenkeitin paloi karrelle, ladattava lamppu olikin feikki. Milloin mitäkin rikkinäistä olin koonnut yhteen ja laittanut laatikoihin ja aina joskus kysellyt, tietäisikö joku jonkun korjaajan, joka tarvitsisi romut varaosiksi. Parempaa kierrätysmahdollisuutta en ollut täällä keksinyt. Taisin sanoa: "ottakaa tai viekää, jos joku tarvitsee, meillä ne vain pyörii haitolla". Mies tuli nyt siis kiittämään jätteistä. Vaikka romut päätyivät näin kiertoon, ja mies sai puhelimen melkein ilmaiseksi, silti minulle jäi vähän nolo olo. Kauankohan me vielä oikein ajatellaan, että toiselle saa välttää se, mitä itselle emme enään kelpuuta.

Matkapuhelimien, internetin, puhelimen välityksellä tapahtuvien palveluiden ja yleensä kaiken tekniikan kehitys on muutamassa vuodessa ollut täällä huiman nopeaa. Yksi iso muutos on yhä monipuolisemmiksi kehittyvät mahdollisuudet rahan liikutteluun matkapuhelimien välityksellä. Kun viikko sitten menin maksamaan autoveroa, maksu hoitui hetkessä puhelimella ja sain autoon liimattavan verotarran mukaani alle tunnissa prosessin aloittamisesta. Aiemmin pelkkään pankissa seisomiseen saattoi mennä tunteja. Kun työtiimini on reissussa ja rahat loppuvat kesken vaikkapa auton rikkoontumisen vuoksi, lähetän tiimiläisen puhelimeen jonkin summan, jonka he voivat nostaa siellä, missä sitten ovatkin. Aiemmin asia olisi pahimmillaan saattanut vaatia ajamista toisella autolla paikalle, ja kulut olisivat olleet sen mukaiset.

Laitteet ovat kehittyneet nopeasti. Muutamat firmat ovat tuottaneet monipuolistuvien älypuheliminen rinnalla sarjan kehitysmaihin suunniteltuja malleja. Hienoa! Mallit ovat hinnaltaan edullisia, ne kestävät kolhuja ja pölyä, ja mikä parasta, monissa malleissa akut kestävät pitkään. Omakin "kehitysmaapuhelimeni" pitää latausta kaksikin viikkoa kerrallaan, vaikka käytän sitä joka ilta lukulamppuna. Sellaisen puhelimen ylläpitäminen on pienempituloisellekin mahdollista. Mallit, joissa on paikat kahdelle sim-kortille, ovat haluttuja. Se helpottaa elämää maassa, jossa ihmisillä on yleensä useamman operaattorin liittymiä.

On kuitenkin yksi asia, joka ei ole muuttunut. Lukutaidoton ei hyödy edelleenkään sähköposteista ja tekstiviesteistä, eikä pysty hyödyntämään paljoakaan mobiilipankkipalveluja. Olen lukenut ikäiselleni miehelle useita tekstiviestejä hänen puhelimestaan. Tai, jos hän halusi kirjoittaa viestin, hänen piti mennä naapurin koululaisella se kirjoituttamaan, ja odottaa, että koululainen luki myös mahdolliset vastaukset. Tällaiset ongelmat eivät poistu pelkillä kehittyvillä laitteilla.

Kehitys kulkee isoin harppauksin eteenpäin. Nykyisin ei ole enään mielekästä tuoda vanhoja toimimattomia puhelimia kenellekään, edes varaosiksi. Laita ne Suomessa asianmukaiseen keräykseen, josta niiden arvokkaat materiaalit päätyvät uudelleen kiertoon. Jos haluat antaa jollekin lahjaksi puhelimen, osta hänelle uusi. Lahjan saaja on sen arvoinen!

Puhelimien rinnalla on kuitenkin elektroniikkaa ja laitteistoa, jota täältä on edelleen vaikeaa saada niin käytettynä kuin uutenakaan. Esimerkiksi Suomessa voimaan tulleen radiokaistamuutoksen myötä muuttui "tonneittain" langattomia mikkejä laittomiksi. Niistä osalle saattaisi olla täällä edelleen kovasti käyttöä, kunhan niiden tuonti tapahtuisi niin, ettei se veisi elinkeinoa maan äänentoistoravikkeiden myyjiltä. 




Eurooppalaisten ja amerikkalaisten käytettyjä vaatteita
myynnissä Ushirombossa, Pohjois-Tansaniassa.

 

Tietoa laajemmasta käytetyn elektroniikan tuonnista kehitysmaihin: "Kaukainen kaatopaikka"