Maisema oli kuin Dickensin joulutarinasta –on kuvaus, jota usein käytetään etenkin britti-kirjallisuudessa. Siinä on kevyttä lumisadetta iltahämärän kaupungissa, jota valaisevat tunnelmalliset katulyhdyt ja jouluvalot, ja ihmiset kulkevat hyväntuulisina kaupungin kaduilla.
Olen monena vuonnan adventin alkaessa kaivanut esille Charles Dickensin kolmen tarinan kokoelman vuodelta 1934 (itse tarinat ovat luonnollisestikin vanhempia). Tunnetuin kirjan tarinoista on ”Jouluaatto” (Christmas Carol) josta muiden muassa Carl Barks sai innoituksen Roope Sedän hahmoon. Siinä ahne ja kylmäsydäminen Scrooge joutuu kohtaamaan menneiden, nykyisten ja tulevien joulujen henget, ja lopulta toteamaan, että jatkaessaan kylmää ahnetta elämäänsä hän päätyisi lopulta vain nimeksi tuntemattomaan ja unohdettuun hautakiveen. ”Vakuuta minulle, että muuttamalla elämääni vielä kykenen torjumaan näitä minulle näyttämiäsi varjoja!” Scrooge anoo tulevien joulujen hengeltä ja aikoo siitä eteenpäin viettää anteliasta joulua joka elämänsä päivän. ”Tahdon elää historiassa, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.” Tästä tarinasta on ihan loistava versio DVD:llä Muppetien joulu. Se on mielestäni yksi parhaista elokuvista joulun odotukseen.
Toinen tarina, ”Joulukellot,” on kuvaus Tobystä, Ravuri-Veckistä, pienestä heikosta ukosta, joka kävelee oudosti ja tienaa lähettinä vaivaisen puolen shillingin palkkaansa, ja joka kuitenkin yrittää pitää huolen pienestä perheestään ja joka myös pitää huolen Tobystä. Yhteiskunnan laidalla ei ole helppoa ja ihmisen arvo on olematon. Aina on niitä, jotka kävelevät yli, hylkivät ja käyttävät hyväksi, mutta, kuten Dickensin tarinassa parhaiten vain osataan, lopulta oikeudenmukaisuus kuitenkin voittaa.
Kolmas tarina, ”kotisirkka”, ei ehkä ole niinkään joulukertomus, mutta sopii hyvin vanhan kirjan kokonaisuuteen. Siinäkin hyväsydämiset ihmiset kohtaavat vähemmän hyväsydämisiä. Tarinan yksi hienoimpia henkilöitä on köyhä leluseppä Caleb, joka loihtii sokealle tyttärellensä onnellisen maailman kuvailemalla asioita, jotka ovat ahtaita, kurjia, ränsistyneitä ja köyhiä onnellisiksi ja kauniiksi. Ehkä oikeassa elämässä tämä ei toimisi, mutta tarinaan se luo tunteen maailmasta, jossa heikoinkin voi nujertaa ympäröivät vaikeudet, niin halutessaan.
Kaikkia kolmea tarinaa yhdistää yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden kritiikki ja maanrakoon poljettujen puolustaminen. Tarinoiden avulla on helppoa tehdä syväluotausta myös omaan mieleen ja tarkastella omaa suhdettaan toisiin ihmisiin. Kuka minä olisin kirjan hahmoista? Olenko rikas vai köyhä. Jos olen rikas, miten suhtaudun niihin, joilla on vähemmän kuin minulla. Itselleni kirja on joka vuosi muistutus siitä, että valmistellessamme omaa jouluamme, kaupungilla värjöttelee lukemattomia lähetti-Tobyjä odottamassa puolen shillingin palkkaansa, kurjasti asuvat Calebit koettavat edes uskotella asioiden olevan hyvin ja meidän tämän maailmanScroogejen on hyvä koettaa muuttaa elämäämme niin, että hyvää tahtoa ei olisi vain jouluna. Nämä kolme tarinaa kannattaa ehdottomasti lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti