Heräsin matalaan ukkosen kumuun ja nousin haistelemaan aamun
raikasta ilmaa. Auringonnousun lyhyessä kajossa pilvet näyttivät
kullanvärisiltä ja harmailta, hyvinkin myrskyisiltä. Ne olivat tulossa
kukkuloiden yli idän puolelta, niin kuin ne melkein aina tekevät.
Yövartija tuli sanomaan huomenet ja kertoi, että toinen
uusista kanoista olisi alkamassa munimaan. Kerroin, että olimme jo saaneet
yhden munan, ja eilenkin olin kuunnellut, että kana muni jossain, mutta emme
löytäneet munaa. Hän sanoi, että tänään se olisi varmasti helpompaa, kana oli
aamulla tepastellut vartijoiden huoneeseen ja hypännyt laatikkoon, jossa
vartijat säilyttivät sadetakkia ja muita tarvetavaroitaan. Oli löytänyt pihan
turvallisimman paikan pesälleen. Vartija sanoi, että antaa sen vain olla siinä,
kana ei sotke pesäänsä. Eipä sekään kana, joka yhdessä talossa oli käynyt
munimassa minun tyynylle, ollut sotkenut, oli pielukseen vain jäänyt kanan haju.
Sade alkoi, lähdin sisälle keittelemään aamukahveja.
Kuuntelin ukkosta, sadetta ja munivan kanan kaakatuksia. Yläpuolelta kuului
räsähdys ja jytinää, oli rotta mennyt taas vällään välikatolla. Täytyypä lähteä
se sieltä siivoamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti