Kesä, Suomi ja Sakkeus

 

Suomi! Oli hienoa olla taas käymässä Suomessa. Vapautta, huolettomuutta, luontoa ja tärkeitä ihmisiä. Puhdasta vettä hanasta, hyvää hoitoa terveyskeskusista, mukavia suomiruokia. Käyntejä työtämme tukevissa seurakunnissa, saarna siellä toinen täällä, tai tavattiin muuten vain. Puhuin lähes joka paikassa Sakkeuksesta. Se tuntui nyt ajankohtaiselta.

Sakkeuksesta yleensä muistetaan se, miten pieni mies kiipesi puuhun ja sitten Jeesus käski tulla alas puusta. Mutta kohdassa on muutakin. Sakkeus itse oli ryvettynyt ja korruptoitunut, niin pahoin että kaikki sen tiesivät. Siksipä ihmiset yrittivät estellä, ettei Jeesus menisi sentään Sakkeuksen kotiin illaliselle, kuten hän puun alla oli juuri julistanut.

Tämä minua on puhutellut. Ihmiset, milloin me seurakuntien työntekijät, milloin ketkä olemme estelemässä Jeesusta, että älä nyt sentään noiden ihmisten tykö mene. Mutta Jeesus menee silti. Omista inhimillisistä lähtökohdistamme on liian helppo nostaa milloin kukain, joka omasta mielestämme ei kelpaa Jeesukselle. Kirkon tulisi kuitenkin olla avoin kaikille.

Tansaniassa tämä näkyy mielenkiintoisella tavalla. Kun Sinema Leo elokuva-auto suuntaa kyliin, on ohjelmassa usein vierailuja alueen henkiparantajien, noitien ja muiden vastaavien koteihin. Erityisesti heitä kutsutaan kirkkoon. Heille kirkolla ja sen viestillä ”älä pelkää” on varmasti eniten annettavaa.

Törmäsin kesällä myös seurakuntiin, joiden sisällä näytti olevan vakavia riitoja. Jopa niin, että entiset hyvät ystävätkin olivat nyt varovaisia toistensa suhteen. Minulla nousi mieleen partioystäväni Markun viisaus: ”Jos sota syttyy, kannattaa ensitöikseen yrittää saada pääesikunta sekaisin, silloin koko armeija pysähtyy.” Jos seurakunta alkaa riidellä keskenään, hiipuvat voimavarat tehdä sitä työtä, mihin seurakunta on tarkoitettu. Ja sehän sopii sielunviholliselle.

Minusta on hienoa seurata, minne kaikkialle Kristus haluaa mennä. Ja meitä kaikkia hän pyytää kyytimiehiksi, viemään viestiä eteenpäin. Avaamaan kirkon ovet selkoselälleen, jotta kenellä tahansa ihmisellä olisi helppo astua sisään.

Kun kesällä mietin, missä kohtaa kirkkoa Jeesus ehkä on, ajattelin että ovella, sanomassa ystävällisesti ohikulkijoille: ”tulkaa tänne kaikki”! 

Kiitos upeasta kesästä teille kaikille!