144/365 tavaraa

Vartija juoksi ovelle huutamaan, että sähkötolpan päässä salamoi. Ennätinkin arvella jotain olevan ilmassa, kun valot alkoivat räpsymään oudosti. Jätin kirjoitushommat sikseen ja juoksin katsomaan, mistä oli kyse. Niinpähän näkyi valokaaret leimahtavan tolpan päässä, olisiko ollut jokin hyvin korkea ylijännite tai mitä lie. Oli kyllä myös satanut, joten saattoi olla kosteuttakin ilmassa, mutta sitä on kyllä ollut ennenkin ilman samanlaista salamointia. Sitten juoksin vähintään yhtä nopeasti takaisin sisälle, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Se minulla käytössä ollut  vanha xp-kone, jossa ei ollut akkukaan toiminut enään vuosikausiin oli päässyt kärsimyksistään. Sinnepä meni kirjoittelut ja muut kaikki, viimeisimmät ja muutamat vähän vanhemmatkin valokuvat ja niin edelleen. Niihin valokuviin liittyi oma tarinansa, miksi ne olivat yhä edelleen käsittelemättöminä koneella, mutta sen jutun voitte lukea paremmin joskus kesäkuun seutuvilla mustana valkoisella..

Toisaalta oli myös ihan vapauttavaa, vaikka se lisäsikin työtä. Tällainen ”täystyhjennys” oli ihan hyväkin. Kaikkein tärkeimmät asiat olin toki silloin tällöin säilönyt muistitikulle, joten ihan alusta ei tarvinnut aloittaa. Suurin osa tiedostoista oli ihan sitä samaa "turhaan tallessa" osastoa, mitä lojuu vinteillä pahvilaatikoissa, joissa lukee päällä "sekalaista tavaraa". Vuosi oli vasta alussa, joten esimerkiksi kirjanpidon syöttäminen uudelleen ei ollut vaikeaa. Sitten tuli ryhmä SLS:n vierailijoita ja toivat tullessaan uuden koneen käyttööni (Mitettikääpä miten hyvää palvelua ja huolta työnantajamme antaa työntekijöilleen!) ja pääsin jatkamaan töitäni.

Mutta se täystyhjennys. Ajatelkaapa, jos ihmiselle kävisi niin vaikka kerran kymmenessä tai kahdessakymmenessä vuodessa. Tai vaikka silloin kuin täyttää 40 vuotta. Tulisi jokin virtapiikki joka poistaisi muistista kaiken ylimääräisen kuorman, ikävät muistot ja kokemukset jotka saattavat edelleen haitata ja kahlita elämää ja ihmissuhteita. Jäisi vain se, mikä on tärkeää, ja josta on iloa ja hyötyä. Todennäköisesti elämä saisi ihan hurjan hypyn eteenpäin.

Tavaran suhteen on koko ajan ollut vain positiivinen mieli, mitä enemmän sitä on pystynyt jakamaan pois. Samaan aikaan on jotain toki hankittukin, itse nikkaroin esimerkiksi tärkeimmälle harrastukselleni perhonsidonnalle oman nurkkauksensa vanhoista sängynpäädyistä ja muista kierrätysmateriaaleista joita olin saanut hankittua ja osan lahjaksikin.

Yleensä haluamme antaa aina vain köyhimmille. Mutta viimeisimmän kolmenkymmenen tavaraerän joukossa meni pari pakettia myös paljon paremmin toimeentuleville. Eikö rikkaillekin saisi tulla hyvä mieli? Varsinaisen auttamisen tulee aina kohdistua niihin, jotka ovat heikoista heikoimpia. Mutta rikkaimmat tai sellaiseksi mielletyt ovat usein niitä, jotka saavat pelkkiä pyyntöjä. Miettikääpä oman kylänne k-kauppiasta tai s-kauppiasta, monestiko seurakuntanne on muistanut heitä lahjalla ja siihen nähden monetko arpajaisvoitot on seurakuntanne heiltä käynyt pyytämässä?

Pian alkaa paaston aika! Se on erityisen hyvä aika aloittaa oma ”365-tavaraa” siivousurakka omassa kodissa ja mielessä.