maanantai 20. lokakuuta 2014

Kahvimarjoja poimimassa


Maatalousnäyttely. Paahtavaa aurinkoa, kovaa meteliä ja kuhinaa. Liekö sata erilaista maatalouteen liittyvää näytteilleasettajaa. Musiikkia asiakkaiden iloksi ja markkinatunnelman luomiseksi. On ”nanenane” (8.8.), Tansanian maanviljelijöiden juhlapäivä. Kiertelen vaimoni kanssa katselemassa tarjontaa. Tuolla voi puristaa auringonkukkaöljyä ja tällä taas jauhaa maissia. Eräässä kojussa on tietoiskuja kahvista ja teestä. Kojun edessä on taimia ja kysyn, voisinko ostaa. Kotimatkalle lähdemme mukanamme muutaman kahvi- ja teepensaan taimi.

Pari vuotta myöhemmin lokakuussa sataa. Pölyt huuhtoutuvat pihan puista ja pensaista. Vajaa vuosi sitten valkoisena kukkineen kahvipensaan oksilla loistaa nyt punaista. Pihan ensimmäiset  kahvimarjat alkavat kypsyä. Ne ovat kuin kirsikoita. Otan kulhon ja kerään ensimmäiset omat kahvimarjat talteen. Pensaassa on samanaikaisesti kypsiä ja raakoja marjoja, poiminta on pakko tehdä käsin. Suurin osa marjoista on vielä vihreitä. Aivan kuin jokainen oksa kypsyttäisi marjat omalla ajallaan.


Nämä pihan ensimmäiset kahvit eivät ole ihan ensimmäiset kahvipavut, joiden kyspymistä pääsen seuraamaan. Isäni oli nuorena kauppa-apulaisena löytänyt muutaman kokonaisen kahvipavun kaupan kahvisäkin pohjalta ja saanut ne itselleen. Niistä versoi kahvipensas, joka vuosien päästä alkoi tuottaa kahvimarjoja. Ne kahvimarjat myytiin Pattijokisena kahvina lähetystyön hyväksi. Monessakohan talossa kasvaa nykyisin tuosta idusta lähtenyt kahvipensas. Myös pattijokisia appelsiineja on myyty lähetystyön hyväksi.

 
Kahvipapuja peittää paksu punainen kuori, joka irtoaa vastapoimituista marjoista puristamalla. Tuota pientä kulhollista puhdistaessa voin hyvin kuvitella, mikä työ on puhdistaa vähänkään enemmän kahvia. Tämänkö vuoksi maailmalla niin useiden kahvitilojen lapset eivät ennätä kouluun. Heidät otetaan apukäsiksi poimimaan ja puhdistamaan kahvia, koulunkäynnin ja tulevaisuuden kustannuksella. On kaksi eri asia auttaa vanhempiaan kodin askareissa,  kuin olla kokopäiväisenä lapsityöntekijänä. Muistan miehen, joka kertoi vanhempiensa kuoltua AIDS:iin joutuneensa sukulaisensa kahvitilalle työläiseksi. Ikää oli kertynyt alle kymmenen  vuotta.
 

 
Kahvin liian alhainen hinta altistaa väärinkäytöksille. Tällä viikolla suomessa vietetään Reilun kaupan viikkoa, jonka teemana on kahvi. Reilun kaupan tunnus kahvipaketin kyljessä varmistaa, että viljelijä on saanut palkan työstään, lapset eivät tee pakkotyötä tiloilla, viljely on hyväksi ympäristölle ja muutenkin kahvialueilla elämä kulkee eteenpäin. Silti monet vielä epäröivät Reiluun kahviin vaihtamista. Suomessa erilaisia Reilun kaupan kahvilaatuja on jo noin 200, joista rantuinkin kahvinjuoja voi varmasti löytää mieleisensä. Olen viimeaikoina usein toistanut lausetta: ”Oikeudenmukaisuus maistuu hyvälle”.

Kahvimarjojen kuoria kertyy enemmän kuin varsinaisia papuja. Kilosta kypsiä kahvimarjoja ei tule lähellekään kiloa kahvijauhetta. Huuhtaisen kuoritut pavut ja levitän ne kuivumaan. Kahvitiloilla papuja joko  kuivataan kolme viikkoa auringossa tai ne liotetaan ja kuivataan. Luulen, että kun pavut ovat kuivuneet ja vielä paahdan ne, mahtaa kilo olla muuttunut varttikiloksi. Ainakin yksi asia on varma. Kilo valmista jauhettua kahvia kodissamme kuluu paljon nopeammin, kuin sen valmistaminen on kaikkinensa kestänyt.


 
Keitän muutaman kupin lähipaahtimon hyvää tummaa kahvia. Sitä maistellessa mietin taas uusin ajatuksin, kuinka monet käsiparit onkaan tarvittu kahvin matkalla siemenestä pensaaksi, pensaan oksilta puhtaiksi kahvipavuiksi ja lopulta valmiiksi juomaksi kuppiini. Tuntuu pahalta, että kotimaassani tämän hienon juoman halpuudesta kilpaillaan. Jokainen kupillinen kahvia tulisi nauttia, kuin lasi hienointa viiniä, niin paljon sen eteen nähdään vaivaa. Älä unohda niitä käsiä, jotka mahdollistavat kahvihetkemme.
Hyvää Reilun kaupan viikkoa jokaiselle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti