Maatalousnäyttely. Paahtavaa aurinkoa, kovaa meteliä ja kuhinaa. Liekö sata erilaista maatalouteen liittyvää näytteilleasettajaa. Musiikkia asiakkaiden iloksi ja markkinatunnelman luomiseksi. On ”nanenane” (8.8.), Tansanian maanviljelijöiden juhlapäivä. Kiertelen vaimoni kanssa katselemassa tarjontaa. Tuolla voi puristaa auringonkukkaöljyä ja tällä taas jauhaa maissia. Eräässä kojussa on tietoiskuja kahvista ja teestä. Kojun edessä on taimia ja kysyn, voisinko ostaa. Kotimatkalle lähdemme mukanamme muutaman kahvi- ja teepensaan taimi.
Pari vuotta myöhemmin
lokakuussa sataa. Pölyt huuhtoutuvat pihan puista ja pensaista. Vajaa vuosi
sitten valkoisena kukkineen kahvipensaan oksilla loistaa nyt punaista. Pihan
ensimmäiset kahvimarjat alkavat kypsyä.
Ne ovat kuin kirsikoita. Otan kulhon ja kerään ensimmäiset omat kahvimarjat
talteen. Pensaassa on samanaikaisesti kypsiä ja raakoja marjoja, poiminta on
pakko tehdä käsin. Suurin osa marjoista on vielä vihreitä. Aivan kuin jokainen
oksa kypsyttäisi marjat omalla ajallaan.
Nämä pihan ensimmäiset
kahvit eivät ole ihan ensimmäiset kahvipavut, joiden kyspymistä pääsen
seuraamaan. Isäni oli nuorena kauppa-apulaisena löytänyt muutaman kokonaisen
kahvipavun kaupan kahvisäkin pohjalta ja saanut ne itselleen. Niistä versoi
kahvipensas, joka vuosien päästä alkoi tuottaa kahvimarjoja. Ne kahvimarjat
myytiin Pattijokisena kahvina lähetystyön hyväksi. Monessakohan talossa kasvaa
nykyisin tuosta idusta lähtenyt kahvipensas. Myös pattijokisia appelsiineja on
myyty lähetystyön hyväksi.
Kahvipapuja peittää paksu
punainen kuori, joka irtoaa vastapoimituista marjoista puristamalla. Tuota
pientä kulhollista puhdistaessa voin hyvin kuvitella, mikä työ on puhdistaa
vähänkään enemmän kahvia. Tämänkö vuoksi maailmalla niin useiden kahvitilojen
lapset eivät ennätä kouluun. Heidät otetaan apukäsiksi poimimaan ja
puhdistamaan kahvia, koulunkäynnin ja tulevaisuuden kustannuksella. On kaksi
eri asia auttaa vanhempiaan kodin askareissa,
kuin olla kokopäiväisenä lapsityöntekijänä. Muistan miehen, joka kertoi
vanhempiensa kuoltua AIDS:iin joutuneensa sukulaisensa kahvitilalle
työläiseksi. Ikää oli kertynyt alle kymmenen
vuotta.
Kahvin liian alhainen
hinta altistaa väärinkäytöksille. Tällä viikolla suomessa vietetään Reilun
kaupan viikkoa, jonka teemana on kahvi. Reilun kaupan tunnus kahvipaketin
kyljessä varmistaa, että viljelijä on saanut palkan työstään, lapset eivät tee
pakkotyötä tiloilla, viljely on hyväksi ympäristölle ja muutenkin kahvialueilla
elämä kulkee eteenpäin. Silti monet vielä epäröivät Reiluun kahviin vaihtamista.
Suomessa erilaisia Reilun kaupan kahvilaatuja on jo noin 200, joista rantuinkin
kahvinjuoja voi varmasti löytää mieleisensä. Olen viimeaikoina usein toistanut
lausetta: ”Oikeudenmukaisuus maistuu hyvälle”.
Kahvimarjojen kuoria kertyy
enemmän kuin varsinaisia papuja. Kilosta kypsiä kahvimarjoja ei tule
lähellekään kiloa kahvijauhetta. Huuhtaisen kuoritut pavut ja levitän ne
kuivumaan. Kahvitiloilla papuja joko
kuivataan kolme viikkoa auringossa tai ne liotetaan ja kuivataan. Luulen,
että kun pavut ovat kuivuneet ja vielä paahdan ne, mahtaa kilo olla muuttunut
varttikiloksi. Ainakin yksi asia on varma. Kilo valmista jauhettua kahvia kodissamme
kuluu paljon nopeammin, kuin sen valmistaminen on kaikkinensa kestänyt.
Keitän muutaman kupin
lähipaahtimon hyvää tummaa kahvia. Sitä maistellessa mietin taas uusin
ajatuksin, kuinka monet käsiparit onkaan tarvittu kahvin matkalla siemenestä
pensaaksi, pensaan oksilta puhtaiksi kahvipavuiksi ja lopulta valmiiksi
juomaksi kuppiini. Tuntuu pahalta, että kotimaassani tämän hienon juoman
halpuudesta kilpaillaan. Jokainen kupillinen kahvia tulisi nauttia, kuin lasi hienointa viiniä, niin paljon sen eteen nähdään vaivaa. Älä unohda niitä käsiä, jotka mahdollistavat kahvihetkemme.
Hyvää Reilun kaupan
viikkoa jokaiselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti